Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tänne kirjoitatte siis kaikki hoitotarinat!

 

HUOMIO: Koska kaupan tavarat eivät ole kovinkaan kalliita, alamme nyt antaa tuosta Sandran tarinasta eteenpäin vähemmän pisteitä tarinoista, muuten pystyisitte helposti jo muutaman pitkän tarinan jälkeen ostamaan kaupan lähes tyhjäksi ;)

Vieraskirja  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Ushma

13.06.2014 10:42
Päästessäni kennelin ulko-ovesta sisään, minut otettiin iloisesti vastaan. Kaikki kolme hoidokkiani seisoivat eteisessä hännät heiluen ja villisti haukkuen.
"Milli, Pepe, Jasu, ei hauku!" komensin koiria hieman huvittuneena, mutta silti mahdollisimman ankarasti. Suureksi yllätykseksi koirakolmikko totteli minua ensimmäisestä käskystä ja vaikeni hetkessä.
"Hyvä, hienoja koiria olette. Tosi reippaita", kehuin hoidokkejani ja kumarruin rapsuttelemaan niitä. Pepe nuolaisi hellästi poskeani ja Jasu kämmenselkääni, kun taas Milli alkoi puskemaan päätään kylkeäni vasten.
"Voi teitä, en ole nähnyt teitä moneen kuukauteen, koska kenneli on ollut suljettuna. Minulla on ollut teitä tosi kova ikävä", kerroin koirille hieman haikeana ja silittelin niitä.
"Taidan viedä teidät nyt heti kunnon lenkille", tokaisin tyytyväisenä koirille ja lähdin hakemaan hihnoja.

Päätin, että lähtisin tällä kertaa koirien kanssa järven rannalle, sillä ulkona oli mukavan aurinkoinen ja lämmin ilma, olihan nyt sentään kesä. Koirista olisi varmasti mukavaa päästä vilvoittelemaan viileässä järvivedessä, sillä en uskonut Empsun ehtineen käyttää niitä uimassa.

Kävelin tasaisen rauhallisesti koirakolmikkoni kanssa rantaan ja vasta tajuttuaan minne olimme saapuneet, ne alkoivat nykiä hihnoissaan.
"Milli, Pepe, Jasu! Ei vedä!" toruin koiria ankarasti, sillä en aikonut antaa niille valtaa. Minä olin se, joka määräsi, eivät koirani.
"Istu!" komensin koiria päättäväisesti ja hetken vastustelun jälkeen kaikki suostuivat istumaan eteeni.
"Paikka!" komensin niitä vielä varmistaakseni, etteivät ne syöksyisi saman tien pakoon. Irrotin niiltä hihnat ja katsoin kutakin hetken aikaa silmiin.
"Vapaa", totesin sitten koirille ja kukin niistä nousi ylös ja juoksi vesirajaan iloisesti haukahdellen. Hymyilin hieman katsoessani riehaantuneen koirakolmikon touhuja. Milli kahlasi saman tien vatsaansa myöten veteen ja lähti uimaan ja hetken epäröinnin jälkeen myös Jasu lähti perään. Pepe sen sijaan kahlasi rantavedessä hieman vastustellen ja roiskutteli vettä yksinään.
"Pepe, mene vain uimaan! Sinulle tulee kuuma muuten. Mene Millin ja Jasun kanssa", maanittelin koiraa, sillä paksuturkkisella sheltillä tulisi varmasti tuskastuttavan kuuma tällaisella helteellä. Pepe katsoi minua päätään kallistaen ja vinkaisi hieman. Lopulta se kuitenkin uskaltautui uimaan, mutta se pysytteli silti niin matalalla kuin mahdollista.
"Voi Pepe, olet ihan hupsu", totesin koiralle hymyillen ja lähdin itsekin kävelemään vesirajaa kohti.

Riisuin nopeasti kengät jalastani ja lähdin kahlailemaan viileään veteen, sillä minulla oli shortsit, eikä minun tarvinnut pelätä lahkeideni kastumista. Vesi ei oikeastaan ollut kylmää, hieman viileää vain. Se oli juuri sopivan lämpöistä, joten jos minulla olisi ollut uimakamppeet mukana, olisin itsekin voinut mennä uimaan. Tyydyin kuitenkin vain kahlailemaan rantavedessä ja katselemaan koirien touhuja.

Annettuani koirien uida noin tunnin ajan päätin, että olisi aika lähteä. En nimittäin halunnut, että koirat vilustuisivat uituaan liian kauan.
"Milli ja Jasu, tänne!" kutsuin syvemmällä kauhovaa koirakaksikkoa, Pepe nimittäin oli jäänyt aivan vesirajan lähettyville makaamaan, kuitenkin niin että se oli vedessä.
"Milli, Jasu, tänne!" kutsuin uudelleen, kun koirat eivät totelleet. Nyt ne taisivat vihdoin kuulla käskyn, sillä ne lähtivät tulemaan luokseni. Milli taisi innostua hieman liikaa, sillä päästyään luokseni se roiskutti vettä hieman ja lopulta hyppäsi minua vasten niin, että kaaduin selälleni veteen.
"MILLI!" parkaisin epätoivoisena, mutta aloin saman tien nauraa.
"Höpsö. Nyt meidän pitää ainakin palata kennelille, että pääsen vaihtamaan kuivat vaatteet", tokaisin naurahtaen Millille ja pörrötin sen märkää turkkia noustessani vedestä.

Lopulta saavuimme kennelin pihaan ja koirat tekivät vielä nopeasti tarpeensa. Sen jälkeen menin sisään ja huomasin Empsun yrittävän harjata yhtä koirista.
"Ushma, mitä sinulle on tapahtunut? Sinähän olet likomärkä!" tyttö huudahti ihmeissään huomatessaan minun tulevan.
"Käytin koirat uimassa ja Milli kaatoi minut veteen, kun olimme lähdössä kotiin. Olisiko sinulla pyyhettä ja ylimääräisiä vaihtovaatteita?" kysyin Empsulta, joka nyökkäsi huvittuneena ja alkoi nauraa.
"On toki. Vie koirat pesuhuoneeseen, etteivät ne kastele joka paikkaa. Siellä on koirille pyyhkeitä, sinulle tuon tarvittavat tavarat ihan pian", Empsu kehotti jättäen koiran harjaamisen sikseen ja lähti etsimään omasta huoneestaan tarvikkeita. Nyökkäsin hänelle ja komensin koirat pesuhuoneelle.

Saatuani koirat kuivattua niin, ettei niistä enää tippunut juurikaan vettä suostuin vihdoin vaihtamaan kuivat vaatteet ylleni. En viitsinyt tehdä sitä aiemmin, etteivät koirat kastelisi vaatteitani uudelleen. Sen jälkeen kävin vielä hakemassa kaapistani harjan, sillä koirien turkit takkuuntuivat hetkessä kastumisen jälkeen. Niinpä harjasin takut selviksi ja kuivasin niitä vielä hiustenkuivaajalla ennen kuin suostuin päästämään ne pois.
"Olitte kyllä hurjan reippaita, hienoa!" kehuin koiria tyytyväisenä ja kävin hakemassa niiden ruokakupit ja vesikupit.

Annoin koirille ruokaa ja vettä, joka maittoi niille todella hyvin. Uintireissulla olikin tainnut tulla kova nälkä, sillä kaikki kolme söivät kuppinsa tyhjäksi ja joivat vettä todella reippaasti. Ruokittuani koirat tiskasin niiden kupit ja sen jälkeen vein koirat ulkotarhaukseen varmistaen, että niiden juoma-astiassa oli vettä ja olihan siinä.
"Jätän teidät tänne, olkaa kilttejä Empsulle!" kehotin koiria hymyillen ja annoin kullekin jäähyväispusun kirsulle ennen kuin lähdin kotia kohti.

Loppu! <3

Vastaus:

Olipas ihana tarina! :') Hyvä, että pidit huolta siitä, että koirat tottelivat sinua. Ja voi Milliä, se kyllä innostuu kunnolla aina kun innostuu! :D Ää musta on kyllä tullut tosi huono tarinoiden kommentoinnissa... Mutta asdfg saat tästä nyt 20€ :)

Nimi: Jekku

30.05.2014 13:16
-Hei Iitu! Tervehdin hoitsuani. Vaikka olenkin käynyt Milkshakessa hoitamassa vasta vähän aikaa, Iitu on joka kerta iloisena minua vastassa. Häntä heiluean se tälläkin kertaa tuli vastaan.
Tänään päätin mennä Iitun kanssa metsään kävelylle. Komensin Iitun paikalle odottamaan, ja hain hihnan. Mietin, olisiko Iitu istumassa, tai edes samalla paikalla. Menin takaisin kyseiseen huoneeseen, jossa Iitu oli. Samassa paikassa se oli, ja istuikin vielä. Mutta kun tulin ovenraosta sisään kunnolla, Iitu ei pysynyt paikoillaan, vaan tuli juosten luokseni. Vähän se hypähtikin. Pyysin sitä seuraamaan minua ulos. Kiiniitin sille hihnan, ja lähdimme kohti metsää.

Kun olimme kävelleet jo jonkin matkaa, huomasin edessämme pienen aukion. Menimme katsomaan sitä lähempää. Aloin katsella ympärilleni, mietin, osaisiko Iitu olla vapaana, ettei sekarkaisi. Mietin hetken, ennen kuin päätin ottaa riskin. Avasin hihnan lukon. Ja... Iitu vain tuijotti minua kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sitten se otti pari askelta eteenppäin ja tajusi olevansa vapaana. Mutta ihme kyllä se ei muuta tehnyt kuin juosut pari kierrosta huippuvauhtian lähiympäristöissä, josta näin sen koko ajan. Sitten kutsuin sitä pari kertaa. S3E ei aluksi tullut luokseni, mutta kun aloin houkutella sitä namilla, ja se tuli. Kytkin sen takaisin hihnaan. Ja lähdimme takisin kohti Milkshakea. Iitu kuunteli korvat höröllä, tai niin höröllä kuin riippuvilla korvillään pystyi. Se kuunteli hiljaista puhettani koko matkan ajan. Piasn olimmekin jo Milkshaken pihassa. Irrotin hihnan sisällä. Vein Iitun sisälle, ja hain harjan. Aloin harjaya Iitua. Se selvästi nautti siitä. Hetken aikaa harjailin sitä,vein sen huoneeseen numero 4, sanoin sille heipat, ja lähdin kotia päin miettien, mitäköhän seuraavalla kerralla tapahtuu.

Vastaus:

Mukava tarina tälläkin kertaa! Iitu olikin yllättävän tottelevainen, koulutus tuottaa selvästi tulosta ;) Kiva kun myös harjasit sitä :) Saat tästä 8€.

Nimi: Jekku

29.04.2014 15:11
Kävelin kohti kennel milkshakea. Mietin samalla, millaista olisi hoitaa Iitua ensimmäisen kerran. Pian saavuin pihaan, ja katsoin ympärilleni. Sitten kuulin haukuntaa. Minua kohti juoksi lauma koiria. Koira oli 3. En tunnistanut niitä vielä. Olihan tämä vasta ensimmäinen päiväni milkshakessa. Nauroin koirille, jotka juoksivat ohitseni. Jatkoin kävelyäni, ja astuin sisään yhteen rakennukseen. Siellä oli paljon huoneita. Kuuului haukuntaa, ja joku ulvoi. Leikkimisenkin ääniä kuului. Muistin huoneiden järjestyksen. Onnneksi. Astelin käytävää pitkin huoneeseen 4, jossa Iitu minua odotteli. Tai ei oikeastaan odotellut. Eihän se tiennyt että olin tulossa. Onneksi tiesin jo kukaoli Iitu. Avasin oven, ja kurkistin sisään. Siellähän se oli! Kutsuin Iitua. Mutta se ei tullut. Mutta jokin toinen tuli. se oli Nami,söpö labradorinnoutaja, jonka olin eilen tutustuessani Iituun nähnyt. Kutsuin sitä uudelleen.
-Iitu, tänne.
Se tuli saman tien.
-Hyvä tyttö,Iitu! Kehuin sitä.
Otin Iitun mukaani ulos, ja komensin sen istumaan. Aloin jutella sille, ja samalla silittelin sitä.
-Mennään, tule. Sanoin Iitulle.
Päätin lähteä pellolle leikkimään sen kanssa.

-Hyvä Iitu! Kehuin sitä kun se palautti pallon minulle.
Heitin pallon uudestaan, ja Iitu ampaisi sen perään. Kun se sai pallon kiinni, alkoi se järsiä sitä.
-Iitu! kutsuin koiraa.
Silloin Iitu nousi, ja kääntyi takaisin. Pian se juoksi täyttä vauhtia kohti minua.
-Noin! sanoin Iitulle taas kun se luovutti pallon.
Heitin pallon taas kaukaisuuteen. Samalla aloin miettiä päivää.
On ollut ihanaa tutustua Iituun, ja haluaisin tutustua myös muihin milkshaken hoitajiin. Aion mennä myös treenaamaan agilityä oku viikko, ajattelin. Iitu voisi olla hyväkin siinä.
Havahduin siihen, että Iitu inisi edessäni. Oli ilmeisesty inissyt jo jonkin aikaa.
-No Iitu. Hetän pallon vielä yhden kerran,ja sitten lähdetään takaisin kennelille.
Iitu toin pallon välittömästi takaisin, joten lähdimme takaisin milkshakeen. Kävelymatka sujui leppoisasti. Iitu juoksi edellä, ja minä katselin maisemia. Milkshaken pihassa kutsuin innokkaan Iitun luokseni, vein sen sisään ja katsoin kelloa.Lenkkiimme oli mennyt pari tuntia. Silittelin Iitua,kunnes kello tuli niin paljon että minun oli pakko lähteä.
-Hei hei! Iitu, huusin vielä sille ennen kuin lähdin kohti kotia.

Vastaus:

Mukava ensimmäinen tarina! :) Kiva, kun mainitsit tarinassa muitakin koiria kuin Iitun. Iitu myös varmasti nautti pallolla leikkimisestä! Pienenä huomautuksena voisin sanoa, että Milkshake on kennelin nimi, joten se kirjoitetaan isolla. Saat tarinasta 10€, käyn lisäämässä kaappisi.

Nimi: Ushma

12.11.2013 15:56
Sori, en jatka entistä tarinaa loppuun, vaan alotan uuden, vaikka kenneli saattaa kyllä olla tauolla.
---------------------------------

Pitkästä aikaa saavuin kennel Milkshaken pihaan. Kennelrakennus näytti yhtä upealta kuin aina ennenkin ja minut vastaanotti tuttu, korviahuumaava haukku, joka kantautui pihalta. Koirat olivat selvästi innoissaan siitä, että ulkona oli vihdoin satanut lunta ja sitäpaitsi kennelille oli tulossa joku, nimittäin minä.

Astelin päättäväisenä portista sisään ja suljin sen. Märkä ja luminen Pepe jolkotti luokseni villisti haukkuen ja hyppien. Lunta lensi vaatteilleni, kun Pepe hypähteli minua vasten ja haukkua räksytti innoissaan.
"Pepee!" parahdin nauraen ja rapsuttelin lumista koiraa. Pian kulman takaa laukkasi myös tuo upea lapinkoiraneito, Milli.
"Milli!" hihkaisin riemastuneena ja naaras kohotti päätään. Siihen tuli vauhtia, kun se tunnisti minut. Yhtä märkänä ja lumisena kuin Pepekin tuo upea lapinkoiranaaras jolkotti luokseni, haukahti pari kertaa ja hyppäsi minua vasten nuolemaan kasvojani.
"Kulta! Minullakin on ollut sinua ikävä. Sinua, Pepeä ja Jasua" , sanoin hymyillen ja suukotin Millin kirsua. Samassa tajusin, että Jasu puuttuu. Olikohan sekin ulkona?
"Jasu! JASUU!" kutsuin urosta, jota ei näkynyt ulkona. Se ei tullut.
"Missä Jasu on?" kysyin koirakaksikolta, joka ei uskaltanut päästää minua silmistään. Molemmat ravistelivat lunta turkistaan ja katselivat minua pää kallellaan.
"Milli" , sanoin yhtäkkiä topakasti ja katsoin koiraa silmiin, "etsi Jasu! Etsi" , komensin koiraa. Tuo vinkaisi ja kallisti päätään. Huokaisin raskaasti ja otin katsekontaktin naaraaseen.
"Milli, etsi Jasu! Etsi Jasu, etsi! Etsi Jasu!" komensin Milliä, joka haukahti kuullessaan Jasun nimen ja alkoi tarkkailla ympäristöä.
"Milli, etsi Jasu. Etsi" , komensin vielä ja Milli alkoi nuuskia maata.

Hetken nuuskimisen jälleen Milli lähti jolkottamaan takaovelle ja pysähtyi sen eteen. Seurasin sitä, mutta kun en tullut ajoissa, se alkoi haukkua villisti oven luona ja kiiruhdin sen luo niin nopeasti kuin mahdollista.
"Milli, hiljaa" , käskin koiraa ja se vaikeni, kun avasin oven.
"Paikka!" älähdin Millille ja Pepelle ja menin ovesta sisään. Etsin nopeasti pyyhkeen ja kuivasin koirien turkkia ja vein kenkäni eteiseen.
"Milli, etsi Jasu" , käskin jälleen ja Milli jatkoi vainua seuraten koiran etsimistä.

Pian Milli pysähtyi yhden koirille tarkoitetun huoneen ovelle. Se haukahti jälleen pari kertaa merkiksi siitä, että ovi piti avata. Kiiruhdin Pepe kannoillani naaraan luo ja tartuin ovenkahvaan. Vilkaisin naarasta, jonka ilme oli selvästi sen näköinen, että se yritti sanoa: 'Tiedän, mitä teen. Avaa ovi!' Niinpä suostuin lopulta avaamaan oven ja Milli pölähti sisään Pepe kannoillaan.

Jasu todella makasi huoneen lattialla hieman apean oloisena. Se kohotti päätään minut huomatessaan ja kävi nopeasti tervehtimässä, mutta palasi sitten takaisin huoneen nurkkaan ja asettui makuulle.
"Jasu, et kai sinä ole kipeä?" kysyin huolestuneena, kun uros vain kyhjötti apeana nurkassa, eikä innostunut tulostani juurikaan.
"Kiitos, Milli. Jasu, tule tänne, tule" , kutsuin urosta, joka kohotti päätään ja vinkaisi, eikä noussut ylös.
"Jasuu" , kutsuin hiljaa ja vihelsin kevyesti. Jasu vinkaisi, eikä edelleenkään liikkunut. En mennyt sen luo, ettei se pakenisi. Yritin voittaa sen luottamuksen ja saada koiran luokseni. Milli ja Pepe menivät hätyyttämään Jasua, joka alkoi murista.
"Milli, Pepe, tänne!" kutsuin koiria ja ne tottelivat.
"Paikka" , käskin niitä ja ne tottelivat. Otin pari askelta lähemmäs Jasua, joka alkoi vinkua hermostuneesti ja tuijotti minua nyt todella tiiviisti.
"Jasu, pelkäätkö sinä minua? Älä ole hölmö, kulta" , sanoin surullisena, pitäen yhä katseeni koiran silmissä.
"Minä tässä, Ushma. Olen hoitajasi, muistatko? Jasu-kulta, ei ole mitään hätää. En tahdo sinulle pahaa, poika. Se olen minä, Ushma. Olen hoitajasi" , puhelin rauhallisesti urokselle, joka kohotti päätään kuullessaan oman nimensä ja minun nimeni. Lopulta uros kohottautui istumaan, muttei tullut vielä luokseni.
"Hyvä poika, Jasu. Rauhassa. En tahdo pahaa sinulle, miksi tahtoisin? Olet hoidokkini ja rakastan sinua. Milli ja Pepe ovat myös hoidokkejani, nuo kaksi tuolla" , jatkoin rauhallisella äänellä osoittaen Milliä ja Pepeä. Jasu heilautti pari kertaa häntäänsä.
"Hyvä poika, Jasu. Rauhassa, ei mitään hätää. Tule vain tänne, tule vain" , kehotin koiraa, joka hieman epäröiden nousi seisomaan nurkassaan.
"Hyvä poika, Jasu, reipas. Tule vain, ei mitään hätää" , jatkoin rauhallisesti ja Jasu otti pari epäröivää askelta minua kohti.
"Hieno poika, Jasu. Tule vain" , kehotin jälleen koiraa ja pian tuo pysähtyi eteeni hieman epäluuloisena ja selvästi varautuneena.
"Hyvä poika, Jasu. Se olen minä. Muistatko?" sanoin rauhallisesti ja ojensin hieman kättäni koiraa kohti. Aluksi Jasu vinkaisi, mutta pian tuo nuuski hetken aikaa kättäni ja lipaisi hellästi kämmenselkääni.
"Hyvä poika, Jasu" , kehuin urosta ja rapsutin sitä korvan takaa. Jasu nuoli kasvoni märäksi, koska se vihdoin muisti, kuka olen. Se oli varmaan vain ihmeissään, kun olin ollut poissa niin kauan ja se oli ollut hoidokkinani muita lyhyemmän ajan, joten se oli saattanut unohtaa minut. Nyt kuitenkin laumani oli koossa, joten päätin viedä kolmikon ulos.
"Noniin, nyt ihanaiset, lähdetään lenkille!" hihkaisin riemastuneena ja koirakolmikko alkoi haukahdella innoissaan ja hännät vispasivat puolelta toiselle.
"Mennäänpäs sitten" , sanoin nauraen ja lähdin huoneesta etsimään hihnoja.

Jatkuu!

Nimi: Molla

19.09.2013 11:05
Minni, oma suloinen hoidokkini, juoksee karvat hulmuten kukkaniityn poikki... Minnin korvat lerputtavat sen laukatessa pehmein askelin... Minnin kieli roikkuu sen suusta... Välillä Minni haukahtelee iloisesti... Oma, kaunis tyttöni...
Yhtäkkiä herään valon tulviessa huoneeseeni. Hieron unen pöperössä silmiäni.
"Huomenta!" äitini sanoi ja avasi pienen ikkunani sälekaihtimet.
"Huomenta" vastaan haukotellen syvään.
"Ilmeisesti nukuit hyvin?" äiti kysyi virnistäen.
"Kyllä vain" sanoin. "Näin ihanaa unta Minnistä! Voi, on ollut niin kova kiire, etten ole nähnyt Minniä aikoihin."
Katsoin haikeana alas maahan.
"Älä huoli, kyllä sinä Minnin vielä näet" äiti lohdutteli ja tarttui kädellään olkapäälleni.
"Tänäänkö?" kysyin toiveikkaana.
"Niin, no" äiti takerteli innottomana ideasta. "Hyvä on sitten."
"Jes, kiitos äiti!" huudahdin innoissani.
Suuntasin kohti kylpyhuonetta ja aamutohinoita.

Kahdentoista aikaan olin jo kutakuinkin valmis.
"Tulen varmaan sitten kuuden aikaan" sanoin.
"No mutta, täytyyhän sinun jotain sinä aikana syödä! Ja mitä se Empsukin luulee, kun sinä jäät sinne oikein asumaan! Ja kaiken lisäksi..."
"Joo joo, isä, otan vaikka omat eväät. Eikä se Empsu mitään luule!" vastasin isän touhotukselle.
"Kai se on sitten isän nimissä suostuttava" isäni mutisi.
Voitelin vielä toisen leivän margariinilla ja höyläsin ison kasan juustoa päällisiksi. Suljin leivät eväspurkkiin ja sulloin sen pieneen reppuuni.
"Kelpaisiko kyyti?" isä kysyi.
"Äh, ei sinun tarvitse" vastasin.
"Ensi viikon ruokaostoksetkin ovat vielä tekemättä, nehän menisivät sulavasti siinä samalla" isä yritti ja saikin minut lopulta suostumaan.
Matkaa oli vain vajaa kymmenen kilometriä ja matka kului nopeasti ohi viliseviä maisemia ihaillen.
"Hei sitten, ja pidäkin hauskaa!" isä huikkasi.
"Takuulla!" huikkasin takaisin ennen kuin ehdin läimäyttää auton oven kiinni.
Juoksin kuistille ja kolkutin oveen. Empsu tuli avaamaan oven.
"Hei, Molla! Ihana nähdä sinua" hän tervehti iloisesti.
"Hei, ja anteeksi kovasti, kun en ole poikennut tänne hetkeen..." vastasin posket punaisena.
"Ei se haittaa, kun sinä siitä vielä erikseen minulle ilmoitit" Empsu sanoi.
"Muistakohan Minni minua enää? En ole nähnyt sitä pitkään aikaan, paitsi unessani..."
"Kohta olet, kunhan tohdit tulla sisään!" Empsu sanoi, ja tein työtä käskettyä.

"MINNI!" huusin ikionnellisena nähdessäni tuon suloisen sheltin, nyt vihdoin oikeasti, eikä vain unessani.
Minni lipoi kielellään naamaani samalla, kun rapsuttelin sitä sen korvan takaa. "Olen niin pahoillani, kun en ole tullut hoitamaan sinua... Voi rakas Minni!"
Pian päätimme lähteä metsään lenkille. Sujautin Minnin pannan sen kaulaan ja kiinnitin hihnan siihen. Vetäisin ylleni takkini ja uudet, omenanvihreät saappaat, sillä ulkona näytti todella märälle.
"Tule, Minni!" kutsuin Minniä ja astelimme ovesta ulos.

"No niin, menemmekö oikealle, vasemmalle vai suoraan?" kysyin Minniltä kun olimme päässeet jo metsän laidalle, mutta se näytti miettivän täysin samaa. Lopulta se kuitenkin kiskaisi minut mukaan oikeanpuolimmaiselle polulla. Tietysti juuri se oli kaikista kuraisin polku.
Minni veti minua henkeä juuri saamatta yhä eteenpäin ja eteenpäin. Yritin välillä pysäyttää Minnin, ettei se vain tukehtuisi, mutta metsä veti sitä niin puoleensa.
"Minni, odota! Paikka!" yritin huudella. "Mehän eksymme kohta, jos vielä jatkamme matkaa eteenpäin. En ole aiemmin ollut täällä metsässä, enkä tiedä minne menemme... En enää edes muista, mistä lähdimme!"
Minni pysähtyi ja jäin katselemaan huolissani ympärilleni.
"No, jonnekin me täältä ainakin päädymme. Ehkä me voimme jatkaa matkaa" tuumasin ja jatkoimme polkua eteenpäin.
Yhtäkkiä ilmassa alkoi leijua kostea tuoksu. Ja sillä hetkellä tunsin pisaroiden putoavan taivaalta.
"Sataa" totesin. "Juuri täydelliseen aikaan! Että pitikin sattua juuri nyt. Minne me muka suojaan menisimme?" yritin etsiä katseellani sopivaa sateensuojaa, mutta puut olivat ainoita kelvollisia tähän hommaan.
"Tule, Minni, mennään hetkeksi tuon suuren vaahteran alle, kunnes sademyrsky laantuu" sanoin.
Sade ei hiljentynyt, vaan rankkeni entisestään. Olimme kykkineet vaahteran alla jo kaksikymmentä minuuttia, mutta turhaan. Hermoni eivät kestäisi enää kauaa, ja Minnikin oli jo kärsimätön.
Yhtäkkiä tunsin jonkun riuhtaisevan minua; Minni oli vetänyt minut mukaan vauhdikkaaseen juoksuun.
"Mitä nyt, Minni?!" yritin huudella vähällä kaatua maahan.
Minni vain kiskoi minua mukaansa välittämättä minusta ja huudoistani. Yritin löytää tai keksiä syyn Minnin vauhkoiluun, kunnes huomasin Minnin edellä juoksevan oravan.
"Minni! EI, PAIKKA, ODOTA!" yritin estää Minniä nappaamasta oravaa. "Tiedän, ruoka-aikasi on tuloillaan, mutta saat kunnon ruokaa kennelillä! Tämä ei ainakaan nopeuta sitä!"
Minni vähät välitti huudoistani. Se vain juoksi juoksemistaan minä hädin tuskin sen kintereillä.
"Minni, paik-" huusin, mutta ennen kuin sain asiani sanotuksi löysin itseni mahallani mutaisella polulla.
"Pahuksen kivi!" sadattelin kompastukseni syylle. Vasta sitten huomasin, ettei Minnin remmi ollutkaan kädessäni... eikä Minni ollut enää edessäni... vaan se oli itsepintaisesti jatkanut matkaansa...
Nyt oli syytä olla huolissaan. Minni oli löydettävä. En tahtonut mennä kennelille tyhjin käsin kertomaan huonoja uutisia Empsulle. Hän haastaisi minut oikeuteen ja joutuisin nuorisovankilaan. En enää koskaan saisi mennä Milkshakeen. Empsu suuttuisi minulle - ja vanhempani...
Nousin ylös mudasta. Pyyhin kuran kasvoiltani. Lähdin kulkemaan polkua eteenpäin. Missä Minni ikinä olikaan, minä löytäisin hänet. Niin minä päätin, ja niin minä teen.

"Minniiiii! Missä olet, MINNII!" huutelin epätoivoisena varmaan tuhannen kerran. "Tänne, Minni! Tule tänne!"
Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Minniä ei kuulunut, ei näkynyt. Tuntui, kuin olisin suuressa metsässä ypöyksin etsien jotain, jota ei olisikaan. Olin niin epätoivoinen ja turhautunut. Mutta en anna Minnin kadota tänne, minä löydän hänet! Niin minä päätin.
Olin kulkenut samaista polkua, jonne jo kolme tuntia sitten päätimme tulla, pitkään. Huutelin Minniä. Yritin nähdä edes jotain elonmerkkejä. Istahdin epätoivoisena suurelle, sammaleiselle kivelle, joka oli vielä kostea vasta hetki sitten loppuneesta sateesta.
Yhtäkkiä jostain alkoi kuulua vinkunaa. Kuin pieni hiiri olisi pipertänyt omassa pesässään. Ääni alkoi kuulua yhä vahvemmin. Vinkuna kuului suoraan takaani. Kurkistin olkani yli ja katsoin taakseni. Pieni, märkä karvamyttyhän se siellä oli. Menin tutkimaan sitä tarkemmin. Oliko se kettu? Karhun poika? Orava? Siili? Vai -
"Minni! Voi rakas Minni! Älä enää koskaan tee noin, ymmärrätkö?!" nostin Minnin syliini. Se oli märkä ja peloissaan, onnekseni se ei ollut vahingoittunut ollenkaan "Nyt lähdemme kennelille! ... Kunhan vain osaamme sinne" muistin, ettei minulla ollut mitään käsitystä missä olimme.
Lähdin vain kulkemaan jonnekin, tietämättä minne, mutta toivoen että pääsisimme nopeasti kennelille.

Puolen tunnin päästä olin löytänyt metsän laidalle. Mikä ihana tunne minulla olikaan! Kävelin ripeästi kennelille. Ovi oli auki. Astelin Minni sylissäni suoraan kylpyhuoneeseen
"Nyt pääset lämpimään suihkuun!" Avasin suihkun hanan. Minni todella nautti lämpimästä vedestä.

"Tehän pitkään viivyitte" huomautti Empsu tullessamme kylpyhuoneesta. "Olitte lenkillä kokonaiset neljä tuntia!"
"Niin... Meillä oli 'pieni seikkailu' metsässä" sanoin hiljaa.
En tahtonut kertoa koko totuutta, siitä Empsu tuskin tykkäisi!

Laitoin Minnille muhkean annoksen herkkuruokaa. Miinni hotki sen heti.
"Nyt minun on varmaan lähdettävä" sanoin.
"Joko nyt?" Empsu kysyi.
"Olen ihan poikki ja väsynyt. Bussikin menee näillä minuuteilla tuolta viereiseltä pysäkiltä."
"No, mikäs siinä sitten estämään. Kellokin on jo tulossa kuusi" Empsu vastasi.
Suukotin Minniä ennen lähtöäni. Hyvästelin vielä Empsun, ja lähdin sitten kotiin.

Nimi: Ushma

13.08.2013 19:02
Istuin kotona omassa huoneessani ja mietin, mitä ihmettä voisin tehdä. Koulu oli alkanut ja olin ensimmäisenä päivänä päässyt aikaisin. Olin kotona yksin, sillä vanhempani olivat töissä ja veljeni olivat lähteneet kavereilleen. Selasin läppärillä nettisivuja, kunnes silmiini pisti Kennel Milkshaken nettisivu.
"Voi hyvä jumala! Milli, Pepe, Jasu!" parkaisin ääneen ja sammutin salamavauhtia tietokoneen. Kiiruhdin keittiöön ja kirjoitin perheenjäsenille lapun poissaolostani, etteivät he ihmettelisi. Jätin lapun keittiön pöydälle ja syöksyin eteiseen. Laitoin jalkaani pinkit tennarit ja päähän mustapinkin capin. Tajusin kuitenkin, että tarvitsisin laukun. Hain huoneestani käsilaukkuni ja laitoin sinne kotiavaimet, kännykän, kännykän kuulokkeet ja varalta myös laturin ja huulirasvan sekä nenäliinapaketin. Sitten menin ulos ja lukitsin oven. Hyppäsin valkoisen Joponi selkään ja lähdin pyöräilemään kennelille.

Kun pääsin kennelin portista sisään, vein pyörän telineeseen ja muutama pihalla vapaana oleva koira juoksi heti tervehtimään. Tuttu haukku vastaanotti minut ja innokkaat koirat hösysivät jaloissani.
"Heippa vaan! En valitettavasti ota teitä, etsin Milliä, Pepeä ja Jasua" , sanoin pahoittelevana koiralaumalle ja raivasin tieni lauman lävitse. Päätin, että käyn ulkotarhoilla katsomassa, olisivatko koirani kenties siellä. Kun pääsin tarhalle, näin kaikki hoidokkini samassa tarhassa. Millin, Pepen ja Jasun. Ne loikoilivat tyytyväisinä varjossa, mutta ensimmäisenä päätään kohotti Milli, joka huomasi jonkun tulleen portille.
"Milli" , kutsuin koiraa varovasti, "se olen minä. Muistatko minut vielä?" Koira kohottautui ensin istumaan ja käveli sitten hitaasti esiin varjoista. Auringonvalossa se näytti vielä upeammalta kuin muistin. Naaras käveli rauhallisena portille ja istahti sen eteen. Yleensä se riemastui jälleennäkemisestä suunnattomasti, mutta nyt se oli itse tyyneys. Oliko se unohtanut minut? En ollut kuukauteen käynyt katsomassa rakkaitani, olin noin vain hylännyt ne tänne, vaikka olin niiden hoitaja.
"Milli.. Anna anteeksi, etten ole käynyt. Olen pahoillani. Rakastan teitä hurjasti, mutta minulla on ollut kamalasti kiireitä" , sanoin pahoittelevana koiralle ja avasin portin. Milli tuli kiltisti ulos ja kun suljin portin, naaras alkoi hösytä innoissaan jaloissani, haukahdella ja hyppiä kuin emme olisi nähneet vuoteen. Olihan siitä jo ikuisuus, kun se viimeksi näki minut. Se oli nyt innoissaan.
"Hupsu! Sinä huijasit minua, Milliseni" , sanoin nauraen ja suukotin koiran mustaa, viileää kirsua. Milli lipaisi poskeani ja katsoi minua ruskeat silmät sädehtien.
"Milli, istu" , komensin naarasta ja se istui. Hyvä, luottamus oli vielä tallella.
"Paikka" , komensin sitä ja keskityin sitten houkuttelemaan loput laumani jäsenet luokseni.
"Pepe" , kutsuin koiraa varovasti nimeltä. Kun se kuuli oman nimensä, se juoksi portille ja sen häntä vispasi puolelta toiselle kuin pölyhuiska. Se alkoi haukahdella ja ryntäsi sitten hätyyttämään Jasua pystyyn. Se haukkui kimakasti ja houkutteli toveriaan portille. Jasu murahti, mutta nousi ja tuli portille. Voi sitä riemua, kun springeriuros huomasi minut. Se alkoi haukahdella ja vinkua.
"Pojat, rauhoittukaapa nyt!" sanoin nauraen ja avasin portin. Pian ympärilläni hösysi kaksi uroskoiraa ja annoin Millillekin vapautuskäskyn.
"Minun pitää mennä Empsun luo. Tulkaa" , kehotin koiria ja lähdin takaovesta sisälle.

Menin Empsun toimistolle koiralauma perässäni. Ehkä olisi hyvä jättää ne ulkopuolelle, mutten tohtinut tehdä sitä. Ne eivät halunneet päästää minua silmistään nyt, kun suvaitsin tulla paikalle. Ne rakastivat minua, se oli selvää. Koputin toimiston oveen hermostuneena.
"Sisään!" kuului Empsun ääni oven läpi, joten avasin sen. Koirat pyyhälsivät edelläni toimistoon ja saivat Empsun huudahtamaan kauhistuneena.
"Milli, Pepe, Jasu! Mitä te täällä? Kas, Ushma!" Empsu päivitteli ja hymyili nähdessään minut toimistossa.
"Anteeksi, jos koirista on häiriötä" , sanoin pahoittelevana ja huomasin vasta nyt Chiaran istuvan Empsun työpöytää vastapäätä.
"Anteeksi, keskeytinkö jotain?" kysyin ihmeissäni, kun kumpikaan ei ruvennut selittämään mitään tai pyytänyt minua poistumaan.
"Et, Ushma, et toki! Me vain kävimme läpi poissaoloani" , Chiara ilmoitti ja katsoi minua hymyillen.
"Oletko sinäkin ollut poissa?" kysyin Chiaralta hölmistyneenä ja tuo nyökkäsi.
"Olen.. Valitettavasti" , Chiara sanoi surullisena ja nousi ylös.
"Jatkatko silti hoitajana?" varmistin aidosti huolestuneena. Jos Chiara eroaisi, miten kävisi Tuiskulle? Entä entiset hoidokkini Poju ja Nappi?
"Jatkan toki, koska Empsulle se sopii. Hän ymmärtää kiireeni" , Chiara sanoi hymyillen ja nousi ylös tuolilta.
"Hyvä. En minä muuten, en vain haluaisi, että hoidokkisi menettävät noin upean hoitajan" , vastasin Chiaralle hymyillen. Tyttö tuli luokseni ja seisoi hetken aikaa edessäni. Sitten tuo halasi minua iloisena.
"Kiitos Ushma" , Chiara sanoi ja poistui sitten, hoidokkiensa luokse kaiketi. Minä istuin Empsun työpöytää vastapäätä ja vilkaisin koirakolmikkoa. Huomasin, että paikalla olivat vain Jasu ja Milli.
"Pepe ilmeisesti lähti Chiaran mukaan" , huomautin Empsulle virnistäen ja hän hymyili.
"No, kyllä se palaa luoksesi. Parempi vain, kun eivät hösyä täällä. Mutta tulit ilmeisesti ilmoittamaan paluustasi" , Empsu vastasi ja nyökkäsin.
"Kyllä. Olen tosi pahoillani, etten ole muistanut käydä täällä. Nyt kun koulukin alkoi, minulla on vielä kiireitä, mutta yritän pysyä hoitajana. Ajattelin vain, että voisin nyt aluksi ottaa lomaa, että voin vielä miettiä asiaa" , selitin Empsulle pahoittelevana.
"Ei se mitään, minullakin on ollut kiireitä. Saat lomaa niin paljon kuin tarvitset, Ushma" , Empsu lupasi hymyillen.
"Kiitos. Ajattelin kuitenkin nyt viettää tämän päivän hoidokkieni kanssa, kun kerran tulin" , sanoin Empsulle, joka nyökkäsi.
"Se sopii. Aloitatko siis lomasi huomenna?" Empsu kysyi ja tyydyin nyökkäämään.
"Selvä, kiitos tiedosta. Mitä ajattelit tehdä tänään?" Empsu kysyi minulta ja nyökkäsi koiria kohti.
"Ajattelin, että olisin ihan vain kennelillä ja tietenkin kävisimme lenkillä. Ehkäpä voisin tehdä lenkin uimarannalle, kun vielä on sen verran lämmintä, että koirat tarkenevat uimaan" , sanoin hymyillen.
"Hyvä idea, mutta älä palelluta koiria" , Empsu sanoi naurahtaen ja hymyilin hänelle.
"En toki, terveys on tärkeää koirallekin. Minä menen nyt, jos sopii" , ilmoitin Empsulle ja hän nyökkäsi. Niinpä kutsuin Millin ja Jasun mukaani ja lähdin toimistosta.

Kun sain Pepenkin paikalle, laitoin koirat hihnoihin ja laitoin tennarit jalkaan ja capin päähän. Sitten otin hihnat käteeni ja astuin ulos. Chiara näkyi olevan etupihalla hoidokkiensa kanssa. Hän treenasi Tuiskun kanssa käskyjä. Muut koirat olivat hänen vierellään, mutta minut nähdessään ne riemastuivat ja ryntäsivät hösyämään jalkoihini.
"No hei, rakkaat. Valitettavasti en hoida teitä. Chiara on hoitajanne, kullat. Menkääpä nyt, minun pitää mennä lenkille" , sanoin nopeasti koirille ja raivasin tieni niiden ohi portille.
"Poju, Nappi, tänne! Päästäkää Ushma menemään" , Chiara käskytti koiriaan ja kuuliaisina ne menivät hoitajansa luokse, vaikka katselivatkin hieman apeina perääni.
"Kiitos Chiara!" huikkasin tytölle ja lähdin kävelemään uimarantaa kohti.

Kun pääsimme rannalle, siellä ei ollut muita. Sää ei ollut uimiseen paras mahdollinen, mutta koirat varmaan viihtyisivät ja se oli tärkeintä. Ulkona tuuli kevyesti, mutta oli silti lämmin. Varjossa oli noin 17 astetta, auringossa hieman lämpimämpää. Päästin koirat hihnoista ja annoin niille vapautuskäskyn. Kaikki kolme juoksivat kilpaa vesirajaan ja lähtivät kahlaamaan veteen. Seurasin niitä ja menin istumaan laiturille. Otin kengät ja sukat pois ja nostin housujeni lahkeita. Upotin jalkani viileään veteen, vaikka se tuntuikin hieman kylmältä. Tarkenisi siinä itsekin uida, jos olisi uimavaatteet.
"Uikaa te vain, minä pysyttelen tässä" , tokaisin koirille, kun ne hieman oudoksuen katsoivat minua, kun en uinut niiden kanssa. Milli ja Jasu kauhoivat syvemmälle, Pepe pysytteli malammalla, että yltäisi pohjaan koko ajan.
"Te olette suloisia" , sanoin hymyillen. Pian Pepe ui eteeni ja roiskutti päälleni vettä.
"Pepe, sinä riiviö!" parahdin ja kun aloin roiskia käsilläni vettä koiran päälle, lensin laiturilta veteen ja siitä seurasi molskahdus. Vettä roiskui ympäriinsä ja vaatteeni kastuivat likomäriksi.
"Voihan vesihiisi! Pepe, tämä on sinun syytäsi!" sanoin muka vihaisena, mutta aloin nauraa jahdatessani shelttiurosta rantavedessä.
"Onko hauskaa?" kuulin jonkun pojan kysyvän ja käännyin katsomaan. Sydämeni oli pysähtyä. Se oli ex-poikaystäväni Mico, jonka olin jättänyt, kun olin löytänyt uuden. Hän kuitenkin jätti minut vähän aikaa sitten.
"Mico!" huudahdin riemastuneena ja juoksin poikaa kohti.
"Et kai aio kastella minua?" poika kysyi, kun pysähdyin hänen eteensä.
"En ajatellut, mutta jos haluat, niin voin tehdä sen" , sanoin virnistäen. Aikeeni keskeytyivät, kun Pepe ja Jasu alkoivat haukkua hermostuneina. Käännyin katsomaan, mikä niillä oli. Milli oli uinut vähän kauemmaksi ja joutuisi pian virran vietäväksi.
"MILLI!" huusin niin kovaa kuin jaksoin ja lapparineito kääntyi.
"Tänne! Älä mene, sinä hukut! Milli, tänne!" kutsuin koiraa ja kuuliaisena se kääntyi. Vastavirtaan uiminen oli selvästi vaikeaa ja sen voimat olivat ehtymässä.
"Se pitää pelastaa" , parahdin ja ryntäsin mistään välittämättä veteen. Uin Millin luokse ja tartuin sitä pannasta.
"Milli, ui! Kuuletko? Ui rantaan, Milli. Mene!" käskin koiraa ja se lähti uimaan edelläni. Uin sen perässä, mutta virta oli todella kova. Lopulta pääsimme märkinä ja väsyneinä rannalle ja tuuperruin hietikolle.
"Ushma, oletko kunnossa?" Mico kysyi ja hölkkäsi luokseni.
"Olen, kaikki hyvin. Milli olisi voinut hukkua. Pepe ja Jasu, kiitos. Olette sankareita" , selitin huohottaen ja halasin kaikkia kolmea koiraani. Olin onnellinen, että Milli oli kunnossa ja turvassa, samoin kuin minä ja kaikki muut hoidokkini. Olin tässä hetkessä koirieni ja Micon kanssa.

Jatkuu!

Nimi: Anneli

07.08.2013 07:44
Olin hoidokkieni Lillin ja Pyryn kanssa kävelyllä metsätiellä. Muutama auto kulki silloin tällöin ohi, ja kaikki oli rauhallista. Kävelimme rauhallisesti, molemmat koirat olivat hihnoissa kiinni. Pian tulimme risteykseen. Pitäisi valita kumpaan suuntaan kääntyisi. Valitsin aution hiekkatien, jonka molemmin puolin oli pelkkää metsää. Kävelimme jonkin matkaa, mutta yhtäkkiä koirat alkoivat haukkua vimmatusti. "Lilli, Pyry, hiljaa!" yritin tyynnytellä, mutta pensaasta kuuluva rapina sai ne jatkamaan haukkumistaan. Rapinan aiheuttaja selvisi pian. Se oli iso karhu, jonka pitkät kynnet tappaisivat hetkessä melkein minkä tahansa olennon. Hetkessä tajusin, että koirat olivat yrittäneet häätää karhun pois haukullaan. Karhu heilautti suurta käpäläänsä yrittäen iskeä kyntensä minuun, mutta viime hetkellä minä heräsin.

Makasin sohvalla. Lilli ja Pyry olivat löytäneet pallon, ja tökkivät sitä kuonoillaan vuorotellen. Huokaisin helpotuksesta, ja kampesin itseni istumaan. "Lilli ja Pyry, tänne!" huudahdin ja hetkessä koirat olivat luonani. "Mitä jos mentäisiin vaikka uimaan?" kysyin. Koirat näyttivät selvästi iloisemmilta, kun kuulivat sanan "uimaan". "Pysykää te täällä kun käyn kysymässä Empsulta!" huikkasin ja suljin oven perässäni. Koputtaessani Empsun oveen, kuulin 'sisään'- kutsun. Astuin ovesta sisälle, ja näin Empsun lisäksi myös toisen tytön. "Hei Empsu" aloitin varovasti. "Saammeko mennä Lillin ja Pyryn kanssa uimaan?" kysäisin sitten. "Tottahan toki!" Empsu vastasi. "Lilli rakastaa uimista eikä Pyryllekkään pieni uintireissu olisi pahitteeksi. Ushma, lähtisitkö Annelin ja koirien seuraksi uimarannalle? Pepe, Jasu ja Milli olisivat mukavaa seuraa Lillille ja Pyrylle." "Selvä, käyn vain hakemassa uimapukuni." Ushma sanoi. Poistuimme molemmat Empsun huoneesta, ja kävin laittamassa uimapuvun päälleni.

Juoksin olohuoneeseen koirien luo. Siellä ne yhä leikkivät pallolla. Otin Lillin ja Pyryn mukaani, ja juoksin ulos. Ushma odotti meitä jo uimarannalla kolmen hoitsunsa kanssa. Pepe, Jasu, Milli, Pyry ja Lilli odottivat innoissaan uimaretkeä. Päästimme ne viileään veteen uimaan, ja menimme itse perässä. Koirat polskivat ja läiskyttivät vettä päällemme ja iloitsivat uimaretkestämme. Noustessamme pois vedestä, koirat ravistelivat vedet pois turkeistaan. Kääriydyin pyyhkeeseen, ja silitin Lilliä joka käveli luokseni.

Loppu!

//Sori lyhyt :)

Nimi: puppeli

30.07.2013 10:28
Istuin kotipihani aidalla, ja odotin että äiti toisi uuden koirani Namin. Olin aivan onnesta sekaisin, kun äiti kertoi että saan valita itselleni minkä vaan koiran. Ihastuin Namiin heti kun näin sen kuvan, ja tiesin heti, että se on etsimäni koira, ja juuri sopiva minulle. En millään jaksanut odottaa. Pian äiti kääntyi pihaan, ja hyppäsin alas aidalta. Sydämeni pumppasi tuhatta ja sataa, ja aika iso musta koira kurkki häntää heiluttaen etupenkin ikkunasta. Nami näytti niin suloiselta. Avasin auton oven, ja Nami juoksi ulos. Aloin heti rapsuttamaan koiraani, ja Nami tykkäsi tosi paljon.
"Hei Nami, oletpa sinä suloinen." Sanoin koiralle, ja se katsoi minua onnellisen näköisenä. Nami näytti tosi leikkisältä, joten otin maasta kepin, ja heitin sen. Nami juoksi heti kepin peräään, mutta ei tuonutkaan sitä takaisin, vaan alkoi järsiä keppiä. Naurahdin pikkuisen. Kävelin kohti Namia, ja sen korvat nousivat pystyyn. Pian se jättikin kepin jo rauhaan. Nami juoksi järkyttävän kovaa ulko-ovelle, ja alkoi haukkua. Aukasin ulko-oven, ja Nami meni heti tutkimaan paikkoja. Otin kaapista koiran ruokaa, ja laitoin sitä upouuteen kulhoon jonka olin ostanut Namille. Laitoin myös toiseen kulhoon vettä. Nami tuli heti juomaan, ja otti sitten suuhunsa vanhan pehmoleluni, jonka äiti antoi Namille.
"No? Onko Nami yhtä kiva kun kuvittelit?" Äiti kysyi hymyillen.
"Maailman ihanin koira!!" Huudahdin, ja Nami katsoi minua nopeasti, ja jatkoi sitten järsimistä. Pehmolelu oli jo melkein hajalla, mutta se ei haitannut. Käänsin pian katseeni kohti lattiaa, ja näin mutaisia tassunjälkiä. Menin kylpyhuoneeseen, ja laskin ammeeseen vettä.
"Namii!!" Kutsuin ja pian Nami käpöttelikin jo luokseni. Nami hyppäsi ammeeseen heti kun komensin, ja aloin jynssätä mutaisia tassuja ja turkkia pesusienellä. Ammeessa oli paljon vaahtoa, ja pian Namikin oli vaahdon peitossa. Pyyhin kaikki mudat pois, ja laskin sitten veden ammeesta. Nami alkoi ravistella itseään, ja aloin heti nauraa sillä melkein kaikki vaahdot lensivät päälleni. Pyyhin vaahdot naamaltani, ja aloin sitten kuivata Namia pyyhkeellä. Kuivasin Namin niin kuivaksi kuin sain, ja harjasin Namin turkin vielä sileän pehmeäksi. Sitten menin pois kylpyhuoneesta, ja Nami seurasi perässä. Namin turkki oikein kiilsi. Äiti oli jo ehtinyt pestä lattian, ja nyt sekin kiilsi. Nami meni syömään, ja minä katselin vierestä. Sitten ajattelin mennä nukkumaan, ja kutsuin Nasun huoneeseeni. Meillä oli vanhan koiramme peti tallessa, ja olimme pistäneet sen huoneeseeni. Nami käpertyi heti siihen, ja aloimme nukkua.
Loppu! [Oli vähän lyhyt...]

Vastaus:

Kiva, kun tutustuit Namiin ja heittelit sille keppiä :) Hyvä myös, että muistit ruokkia sen! Nami tuli ulkona mutaiseksi, ja nautti siis varmasti virkistävästä pesusta :D Huomauttaisin vain, että koiria hoidetaan kennelillä, jossa ne myöskin asuvat. Totta kai voit käydä Namin kanssa kennelin lisäksi välillä myös kotonasi ja muissa erilaisissa paikoissa :) Saat tästä 12€.

Nimi: Anneli

25.07.2013 13:42
Silittelin Lilliä. Empsu istui tuolilla vieressämme ja päätin kysyä: "Saisinko toisenkin hoitsun?" Empsu mietti hetken. "Tottahan toki." tuo vastasi, ja vei minut ja Lillin toisten koirien luo. Koirat katselivat minua suloisesti, mutta eräs siperianhusky, Pyry, oli eniten mieleeni. "Onko Pyry varattu?" kysyin. "Ei ole, olisi kiva jos alkaisit hoitaa sitäkin!" Empsu vastasi, ja käveli jonnekin. Pyry alkoi haistella minua ja Lilliä, mutta lopetti pian. Silitin molempia, ja sanoin: "Nyt voimme alkaa harjoitella temppuja! Lilli, tänne." Lilli juoksi kiltisti luokseni.

"Pyry, tänne!" huudahdin, ja Pyry seurasi Lillin esimerkkiä. Se saapui luokseni, ja silitin sitä. "Hyvä!" kehuin ja otin molemmat koirat syliini. Halasin niitä ja sanoin: "En koskaan halua luopua teistä." Pyry äännähti hiljaa, ja nousin ylös. Istuin sohvalle ja nukahdin heti.

JATKUU!

//Anteeksi pikkupätkä aloitus

Vastaus:

Kiva, kun menit tapaamaan Pyryä heti, kun olit saanut sen hoidokiksesi! :) Rahat saat jatko-osassa.

Nimi: Saana

23.07.2013 21:41
''Vauhtia äiti. Tahti tämä: Hop-hop-hop. Ei tässä ole kokopäivää hukattavaksi!'' sanon ja otan äidin kädestä kiinni.
''Rauhotu nyt. Minun pitää hakea pyykit kuivumasta ja laittaa Linnea nukkumaan ja...'' äiti vastaa rauhallisena. Tässä siis menisi koko ilta. Linnea on serkkuni, 2-vuotias. Vihaan häntä. Päätän siis mennä pyörällä. Otan takkini matkaan, huudan heipat ja paiskaan oven kiinni. Juoksen autotalliin ja hyppään pyörän kyytiin. Sitten kuuluu vain suhahdus ja hengästymistä, koska pyöräilen kuin tuli pyöränalla.

Saavun pihaan, kennelin pihaan. Jätän pyöräni vain siihen ja se tietenkin kaatuu. Juoksen sisälle ja ovi sulkeutuu perässäni kiinni. Nojaan polviini ja hengitän. Jatkan sitten taas matkaa Empsun huonetta kohti. Siinne menen hiljaa.
''Tulin niin nopeasti kuin pystyin'', sanoin hieman huohottaen.
''Yksi jo syntynyt'', Empsu sanoo onnellisena. Menen hänen vierelleen hiljaa. Kerttuseni huohottaa ja nuolee sitten pentuaan. ''Narttu'' Empsu sanoo vielä ja hymisen vain jotain vastaukseksi. Katson minun ihanaa Kerttuani. Kyykistyn sen pentulaatikon viereen ja rapsutan sitä vähän. Sitten silitän pentuakin. Sillä on samettinen turkki. Kerttu alkoi heti nuolemaan sitä ja päätin antaa sen olla. Nousin hitaasti ylös lattialta. Samassa Kertulla alkoi taas supistukset. Ja niin syntyi pentu, uros. Kerttu puhdisti sen ja pentu virkosi. Se rääkyi hetken, kunnes löysi nisälle ja niin kaksi pentua, narttu ja uros olivat syntyneet maailmaan. Kumpikin imivät maitoa, ja Kerttu oli maailman onnellisin emä.

Katselin siinä pentuja hieman haukotellen, olihan kello jo puoli yksitoista. Ja niin ilman mitään varoitusmerkkejä, syntyi kolmaskin pentu. Kerttu nuoli sen, mutta pentu ei siltikään rääkäissyt. Empsu ryhtyi heti toimiin ja otti pennun. Katsoin vain vierestä hieman jännittyneenä peläten pennun puolesta. Empsu työnsi sormen pennun kurkkuun poistaen limat sieltä. Sitten hän hieroi pentua hetken pyyhkeellä ja sitten kuului se - pienen pennun rääkyvä ääni. Pentu selvisi. Se oli narttu. Niin sekin pääsi Kertun luokse helliin hoiviin. Katselin noita pienokaisia sydän pamppaillen, onnesta. Voi kunpa saisin yhden, edes hoitsuksi. Saisin opettaa sille alusta asti kaiken.

Niin istahdin viereiselle sohvalle katsellen pentuja, ja miettiessäni kaikkea. Olin ylpeä Kertustani, minun ihanasta hoitsustani. Toivottavasti Kerttu olisi minulla vielä pitkään. Ja pian luomeni alkoivat lerpahdella silmieni päälle ja nukahdin siihen sohvalle Kertun ja pentujen lähelle. Tämä oli elämäni onnellisin ilta!
~Loppu

Anteeksi jos tuli lyhyt. Mutta tiistaiksi lupasin kirjoittaa ja niin teinkin :) Olen ylpeä itsestäni :D

Vastaus:

Ehdit juuri sopivasti kennelille, sillä Kertun synnytys oli juuri alkanut! Synnytys sujuikin hyvin, ainoastaan kolmannella pennulla oli pieniä vaikeuksia alussa, mutta niistäkin selvittiin :) Ihana tarina, saat tästä 12€ :3

Nimi: Saana

18.07.2013 10:18
''Huomenta Casimi sinullekkin'' sanon kissalle ohimennen. Se on kasvanut valtavasti siitä kerrasta kun sen sain. Sille on alkanut muodostua pitkä turkki. ''Tuletkos mukaan Kerttua tapaamaan?'' sanon ja menen alas. Casimi seuraa perässäni.
''Mää meen nyt!'' huudan äidilleni ja paiskaan oven perässäni kiinni. ''Hups'' sanon ja avaan oven uudestaan.
''Anteeksi!'' huudan äidilleni paiskatusta ovesta ja nappaan Casimin valjaat ja hihnan. Laitan ne kissapojalle, joka on tottunut jo valjaisiin. Lähdemme siis Milkshakeen. Omatuntoani kolkuttaa. En ole käynyt Kertun luona pitkään aikaan. Vaellukselle en päässyt, koska olin poissa juuri silloin. En tiedä vihaisiko Kerttu minua nyt, mutta ainakin hyvästelisin sen, jos Empsu minut erottaisi.

Kennelin pihalla oli vilskettä. Kaikkialla näkyi koiria ja ihmisiä. Otin Casimin syliini ja menin katsomaan ulkoaitausta. Ei, siellä ei näkynyt Kerttuani. Menin katsomaan Kertun huonetta. Ei sielläkään. Menin siis Empsun luokse.
''No moi Saana. Näkee sinuakin täällä!'' Empsu huudahti vitsikkäästi ja iloisesti paluustani. ''Ja Casimi poikakin pääsi mukaan. Onpas se kasvanut!'' hän hämmästyi.
''Joo, onhan siitä jo aikaa. Mutta missä Kerttu on?''
''Kerttuko, se on tuolla minun huoneessani. Laskettuun aikaan on enään päivä. Ajattelin ottaa sen hoiviini, jotta voisin tarkastella sitä, jos pahempaa sattuisi.''
''Okei. Mutta tuota noin... Saisinkos minä, tai siis kun len Kertun hoitaja ja ajattelin. Siis ajattelin jos saisin olla tytön tukena ja saada katsoa syntymää?''
''Tottahan toki se käy. Kerttukin olisi varmaan onnellinen, mutta nyt mars lenkille!'' Empsu sanoi iloisesti ja lähti ulos. Laskin Casimin maahan ja menin hiljaa aukaisemaan Empsun oven. Kurkistin sisään ja Kerttu katsoi valppaasti kuka sieltä tulee. Aukaisin oven kokonaan ja astuin sisälle. Siellä makasi kaksi kuukautta sitten ajeltu koira. Sillä oli jo kasvanut hieman karvaa, mutta ei ollut vielä sellainen sheltti mäinen.
''Moi Kerttu'' sanon hiljaa. Kun Kerttu tajuaa kuka ovella on, ei riemulla ole rajaa. Se säntää luokseni ja takaisin pedilleen. Luokseni, ja huomaa Casimin. Haistelee sitä pikasesti ja juoksee ympäri huonetta. Nauran vain iloisesti. Tuo karvaton ja isomahainen koira vetää ilokierroksia. kun se sitten rauhottuu, se änkeää jalkoihini ja kaipaa rapsutuksia.
''Moi Kerttu! Moi moi moi! Pieni!'' sanon sille ja rapsuttelen sitä. Casimikin uskaltautuu tervehtimään tuota ja kun se tajuaa kuka siinä on kyseessä se alkaa nuolemaan Kertun kasvoja. Nousen ylös ja laitan Kertulle kaulapannan ja hihnan ja menen ulos.

Ulkona on edelleen vilskettä. Kuuluu vain puhetta. Kerttu ei onneksi välitä niistä. Ison mahansa kanssa, se kulkee hieman tönkösti, mutta saa asiansa hoidettua hyvin. Päästän Casimin hihnasta, koska se ei lähde minnekkään luotani, varsinkin kun sen paras ystävä, Kerttu, joka pelasti sen hengen, on sen lähellä. En mene pitkää lenkkiä, jottei Kerttu rasitu liikaa. Palaan siis takaisin ja menen huoneeseen. Se sijaan haen sille sen jalkapallon, ja pelaamme hieman. Kerttu nauttii ja Casimikin koittaa pelata mukana. Paitsi aina kun se saa pallon, se ottaa sen suuhun ja juoksee karkuun. Se ei siis tajua, että sitä pitää tökkiä, eikä ottaa suuhun.

Otan nyt namia, ja opetan Kertulle jotain pieniä temppuja.
''Kerttu, istu!'' sanon ja sen Kerttu osaa.
''Maahan!'' Senkin Kerttu tietää. Otan nyt namin käteeni ja laitan sen Kertun pään kohdalle maahan, vähän kauemmaksi ja työnnän koiraa hellästi kyljelleen. Kun se tekee sen annan sille namin. Teen sitä pari kertaa ja koitan nyt ilman, että työnnän. Ei Kerttu tajunnut vielä. Työnnän taas hellästi kädelläni ja teen joku parikymmentä kertaa, kunnes Kerttu alkaa tehä sitä ilman, että työnnän.
''Hyvä Kerttu, justiinsa noin!'' kehun koiraa. Nyt aina kun koira menee kyljelleen, sanon ''Pam'' ja palkkaan. Pian neiti alkaa tajuta sanan ''pam'' merkityksen. Lopetan sen siihen. Kerttu ei osaa sitä vielä kunnolla, mutta en viitsi rasittaa sitä liikaa. Istun nyt vain lattialla tekemättä mitään. Katselen tuota paria. Kissa ja koira. Ne tulevat hyvin juttuun ja kummatkin ovat väritykseltään soopeleita. Tai en tiedä voiko kissasta sanoa niin, mutta se muistuttaa koirien väreistä soopelia. Casimilla on pitkä turkki, tai no ei niin pitkä mitä Kertulla pitäisi olla, mutta pitkä. Ne ovat kuin kaksi marjaa.

Vilkaisen kelloa. Jo puoli viisi. Minun täytyisi lähteä. Keskeytän Casimin ja Kertun leikin ja laitan kollin hihnaan. Rapsutan Kerttua vielä. Huomaan juomakupin. Tajuan katsoa vesitilanteen, ennenkuin lähden. Ihan tyhjä. Täytän siis veden ja Kerttu meneekin heti juomaan. Se juo yli puolet ja täytän kupin uudelleen täyteen. Enään Kerttu ei ota. Laitan sille vielä ruoankin ja katson kun tuo neiti syö sen. Rauhallisesti ja nautiskelevasti. Vielä ennenkuin lähden, annan sille luun. Rapsutan sitä vielä ja katson kuinka se menee pedilleen syömään. Poistun hiljaa huoneesta.

Olen melkein törmätä Empsuun, mutta vain melkein. Casimi sylissäni sanon Empsulle heipat.
''Niin ja soitathan, kun Kerttu alkaa synnyttämään?''
''Joo soittelen.''
''Hyvä. Niin ja numeronihan on 0458788896.''
''Joo, niin ajattelinkin'', Epsu vastaa iloisesti ja menee Kertun luokse. itse menen pihalle ja juoksen sieltä koko matkan kotiin. Kohta maailmaan tulisi pieniä Kerttuja ja yksi niistä, olisi ehkä minun hoitsuni.
Loppu ♥

//Tässä tarina. Pystyinkin kirjottaa siskon koneella. Kertun laskettu aika on huomenna. Ilmoitteletko viekkuun, kun pennut ovat syntyneet ja onko minun mahdollista saaha tuosta hoitsu? *Ujo, koiranpentu ilme kasvoillaan*

Vastaus:

Voi kuinka kivaa, että otit Casiminkin mukaan Kerttua moikkaamaan! :) Tosi hyvä myös, että muistit varoa rasittamasta Kerttua liikaa, sehän saa pennut ihan pian. Hyvä, että se sai siitä huolimatta virikkeitä temppujen muodossa C: Saat tästä 20€, hienoa :)

Nimi: Ushma

08.07.2013 10:50
Päätin nyt kirjoittaa vielä tarinan, ennen kuin aloitan lomani :) Jatkan siis tuon agitarinan loppuun.
------------------------------------------------

Jatkoa!

Menimme kaikki kolme koiriemme kanssa puomin luo. Empsu hymyili minulle ja päätti, että näyttäisi esimerkkisuorituksen. Hän katsoi kysyvänä meitä kaikkia ja mietti ilmeisesti, keneltä lainaisi koiraa.
"Ushma, saisinko ottaa Millin ja näyttää sillä esimerkin?" Empsu kysyi lopulta.
"En oikein tiedä.. Ehdin ottaa sillä vain aitoja, putken, renkaan ja kepit, eli niitä helppoja esteitä. Puomi voi olla sille aika vaikea" , vastasin hieman hämmentyneenä Empsun yllättävästä kysymyksestä.
"Ei se mitään, Ushma. Tärkeintä on vain se, että te ymmärrätte esteen idean. Sopiiko se? Ei Millille varmasti käy kuinkaan" , Empsu vakuutti hymyillen ja sai kuin saikin minut vakuuttumaan siitä, ettei Millille sattuisi mitään.
"No hyvä on. Mutta ole varovainen, koska Milli ei vielä osaa niin hyvin kuin Jasu, tai kaikki nämä muut koirat" , selitin Empsulle, joka nyökkäsi ja lähti hakemaan Milliä kentän laidalta. Kun Empsu irrotti lapparineidon hihnan, tuo juoksi suoraan luokseni tervehtimään minua ja Jasua iloisilla haukahduksilla. Sitten se rupesi hösyämään Minnin, Rollen ja Lunan ympärillä.
"Milli, ei!" toruin koiraa ja se kääntyi kysyvänä minua kohti.
"Milli, tänne" , Empsu kutsui lapparineitoa, joka tottelevaisena tyttönä kipitti Empsun eteen.
"Hieno tyttö, Milli. Nyt pääset näyttämään esimerkkisuorituksen puomista" , Empsu ilmoitti koiralle ja pörrötti sen turkkia hellästi.
"Maahan" , Empsu komensi Milliä ja se asettui makuulle kiltisti. Milli selvästi luotti Empsuun, olihan Empsu sen omistaja. Tyttö harppoi kiireesti esteen vierelle ja kääntyi katsomaan Milliä.
"Puomi!" Empsu komensi ja ohjasi kädellään. Milli lähti kiipeämään puomia pitkin, pitäen katseensa tiukasti Empsun kädessä. Esteen lopulla Empsu pysäytti Millin niin, että vain etutassut osuivat maahan.
"Hyvä tyttö, Milli! Osaathan sinä, kulta! Kyllä Ushma varmasti nyt hämmästyi" , Empsu hihkui ja antoi Millille makupalan, jonka jälkeen narttu kiiruhti jälleen luokseni villisti haukkuen.
"No hei, muru. Olit kyllä taitava tyttö. Empsun käsittelyssä mikä tahansa koira osaa mitä vain" , naurahdin rapsuttaen Milliä ja laitoin sen hihnaan. Sitten ojensin hihnan Empsulle, ettei Milli karkaisi ja häiritsisi suorituksia.
"Jos et tarvitse enää sitä, voit viedä sen takaisin kentän laidalle kiinni" , ilmoitin Empsulle.
"No, olkoon nyt tässä. Jos sattuukin, että tarvin esimerkkikoiran" , Empsu hymyili ja viittoi Mollan aloittamaan Minnin kanssa. Minni asettui kiltisti makuulle puomin eteen ja Molla meni esteen vierelle.
"Puomi!" tyttö komensi koiraansa ja ohjasi kädellään. Minni kuitenkin vain kipitti Mollan luo ja alkoi hyppiä tuon jalkoja vasten.
"Minni, ei! Sinun pitää mennä este" , Molla tokaisi ja vei koiran takaisin.
"Puomi!" Molla komensi ja ohjasi koiraa kädellään. Nyt Minni lähti kiikkumaan estettä hieman epäröiden. Sillä taisi vähän jännittää niin korkea ja kapea este, mutta lopulta se pysähtyi kiltisti esteen päähän ja sai palkkion.
"Hienoa! Kaikki saavat kaksi yritystä, jos ensimmäinen vaikka epäonnistuu. Lottu voi kokeilla molemmilla koirillaan kahdesti tai kerran, riippuen niiden onnistumisesta. Ushma, oletko seuraava?" Empsu pyysi ja nyökkäsin. Jasu oli valmiiksi irti hihnasta, joten nakkasin vain hihnan sivuun ja komensin Jasun asemiin, eli makuulle esteen eteen.
"Puomi!" komensin Jasua ja springeriuros kiipesi kiltisti esteelle ja pysähtyi käskystä esteen päähän niin, että etutassut koskettivat maata, mutta muuten se istui esteen päällä.
"Hieno poika, Jasu" , kehuin koiraa, annoin sille herkun ja käskin sen seurata. Menin takaisin riviin ja Lottu otti koirakaksikkonsa ja meni esteelle. Hän aloitti Rollen kanssa. Rolle suoritti esteen hyvin, mutta Lunan kanssa oli aluksi vaikeuksia. Toisella kerralla koira suoritti esteen kuitenkin upeasti.
"Hienoa, kaikki onnistuivat! Hyvä!" Empsu kehui ja taputti käsiään yhteen. Hymyilimme hänelle iloisina.
"Vielä on vartti aikaa, voitte sen ajan harjoitella yhtä haluamaanne estettä. Ushma, voinko minä ottaa jotain Millin kanssa?" Empsu kysyi vielä.
"No, jos otat helppoja esteitä, tai sitten juuri puomia. Haluaisin itse opettaa sille uusia" , selitin Empsulle, joka nyökkäsi hymyillen.
"Voin treenata puomia. Jos joku muu haluaa opetella puomia, niin minun valvonnassani voi tulla" , Empsu sanoi ja Molla päätti ottaa puomia Minnin kanssa. Lottu meni Rollen ja Lunan kanssa renkaalle ja minä päätin ottaa A-estettä, koska halusin harjoitella Jasun kanssa kontaktia.
"Kiipeä!" komensin Jasua ja koira totteli. Se suoritti esteen upeasti ja ansaitsi kehuja ja palkkion. Joka kerralla Jasu totteli yhtä hyvin ja suoriutui upeasti.
"Noniin, tulkaapa tänne!" Empsu kutsui ja menimme hänen luokseen.
"Ensi kerralla treenaamme okseria, trippeliä ja mahdollisuuksien mukaan muuria, jos ehdimme. Kuka tietää, millaisia esteitä ne ovat?" Empsu kysyi meiltä.
"Okseri on hyppyeste, jossa on kaksi aitaa peräkkäin. Trippeli on sellainen, missä on kolme puomia yhdessä esteessä. Muuri on sellainen paksu hyppyeste, jonka yli pitää mennä" , selostin, kun muut eivät sanoneet mitään.
"Aivan oikein, hienoa Ushma. Muistakaapa siis okseri ja trippeli - treenit. Muuria otamme lopussa, jos ehdimme" , Empsu sanoi hymyillen ja ojensi Millin hihnan minulle.
"Selvä, muistamme toki!" hihkaisimme yhteen ääneen ja lähdimme.

Menin kentän laidalle ja annoin koirille vettä. Jasu ja Milli joivat ahneesti koko kupin tyhjäksi ja Pepe alkoi haukkua hermostuneena, kun ei itse saanut vettä. Laitoin vielä vähäsen vettä ja Pepe joi kaiken.
"Kennelillä saatte sitten lisää" , lupasin koirille ja join itsekin vettä pullosta. Sitten pakkasin tavarat ja lähdin kolmikon kanssa kennelille.

Kun pääsin perille, irrotin koirat hihnoista ja täytin niiden vesikupit. Kukin koira joi ahneesti omasta kupistaan ja kun janoa oli helpotettu, ne rauhoittuivat. Koirakolmikko tarkkaili minua kiinnostuneena, kun aloin laittaa niille ruokia. Aluksi laitoin kaikille koirille kaksi desiä aikuisten raksuja. Sitten otin jääkaapista lohi- ja ruokaöljyä ja laitoin kumpaakin yhden ruokalusikallisen jokaisen kuppiin ja sekoitin ne huolellisesti. Sitten otin jääkaapista maksalaatikkopurkin, josta oli päiväys mennyt umpeen pari päivää sitten. Jaoin purkin kolmeen osaan ja laitoin tasaisen määrän maksalaatikkoa kunkin koiran kuppiin. Lopuksi otin vielä raejuustoa ja laitoin yhden neljäsosan raejuustoa kunkin koiran kuppiin.
"Saatte oikein kunnon herkkuaterian, kullat!" hihkaisin ylpeänä aikaansaannoksestani ja laitoin tavarat pois.
"Istukaa!" komensin koiria ja ne istuivat kiltisti maahan.
"Odota" , komensin niitä ja laitoin kupit maahan. Kaikki kolme katsoivat minua odottavina silmiin, enkä voinut kuin hymyillä.
"Ole hyvä" , annoin vapautuskäskyn ja kaikki kolme alkoivat ahmia ruokaa. Jasu ja Milli söivät koko kupillisen, mutta Pepe söi vain maksalaatikon ja raejuuston.
"Pepe hei, sinun pitää syödä kaikki. Eihän se käy, että syöt vain herkut päältä" , ilmoitin koiralle, joka perääntyi ruokakupiltaan.
"Pepe, ei. Et pääse ulos, ennen kuin olet syönyt nappulat" , ilmoitin koiralle, joka vastahakoisena palasi kupilleen ja alkoi näykkiä ruokaa. Lopulta se sai kuin saikin nappulat syötyä ja kiiruhti sitten eteiseen Millin ja Jasun kanssa.
"Tiedän, teillä on hätä. Odottakaa, käyn vessassa" , sanoin koirakolmikolle. Pepe alkoi haukahdella hermostuneena, sillä se halusi selvästi jo ulos.
"Pepe, ei hauku! Käyn itse vessassa ja tulen sitten, ei mene kauan" , sanoin koiralle ja lähdin sitten vessaan.

Kun lopulta palasin eteiseen, Pepe makasi yhä lattialla oven edessä. Milli ja Jasu ilmaantuivat paikalle minut huomatessaan ja olivat nekin valmiina lähtöön. Pepe riemastui nähdessään minut ja alkoi haukkua ja viuhtoa ympäriinsä.
"Pepe, rauha!" komensin koiraa ja se lakkasi hösyämästä.
"Hyvä poika, ei riehu. Nätisti. Tiedän, että sinulla on kova hätä, mutta pitää silti jaksaa odottaa" , tokaisin koiralle ja laitoin kaikille kolmelle hihnat. Laitoin kengät jalkaani ja lähdin koirien kanssa ulos. Pepe alkoi heti kiskoa hihnassaan, minkä ehti.
"Pepe, ei vedä!" toruin koiraa ja nykäisin hihnasta. Sillä oli kiire tarpeilleen, joten se ei kuunnellut käskyä.
"Pepe, pääset paljon nopeammin perille, kun kävelet kiltisti" , ilmoitin koiralle. Lopulta se tajusi, että vetäminen vain pahensi asiaa ja käveli kiltisti vierelläni. Kun se vihdoin pääsi ojalle, se teki tarpeensa ja oli tyytyväinen.

Kävin noin kilometrin lenkin ja palasin sitten kennelille, koska en halunnut uuvuttaa Milliä ja Jasua, jotka olivat molemmat treenanneet tänään. Pepellä tuntui virtaa riittävän, mutta se alistui tahtooni ja palasi sisälle.
"No niin rakkaat, minun täytyy nyt lähteä. Pääsen takaisin vasta viikon päästä. Tiedättehän, että rakastan teitä silti ihan hurjasti? Minulle tulee teitä kamala ikävä" , selitin koirille. Kutsuin aluksi Pepen luokseni, halasin sitä ja suukotin sen kirsua.
"Olet laumani nuorin koira ja olet vielä aikamoinen huntalo, koska olet vasta parivuotias. Olet silti minun ihana pikkuprinssini, aina ja ikuisesti. Rakastan sinua, kulta" , kuiskutin koiran korvaan ja päästin sen sitten lepäämään.
"Milli, tänne" , kutsuin narttua ja lapinkoiraneito nousi Jasun viereltä ja tuli istumaan eteeni. Halasin sitä onnellisena ja suukotin myös sen kirsua.
"Milli, olet laumani ensimmäinen koira ja ainoa naaras. Olet kärsivällinen, rauhallinen ja upealuonteinen lapinkoira. Minun rakas tyttöni, Milli. Rakastan sinua ikuisesti, kultaseni" , kuiskutin koiralle, rapsutin sitä ja päästin sen takaisin lepäämään. Sitten kutsuin luokseni vielä Jasun.
"Jasu, olet laumani uusin tulokas. Olet upea englanninspringerspanieli ja tosi taitava agilitykoira. Olet ainoa, jonka kanssa minulla on harrastuksia. Olen ylpeä siitä, että hoidan sinua, poika. Olet minun oma, rakas kullanmuruni. Jasu, rakastan sinua nyt ja aina" , kuiskutin koiran korvaan ja rapsutin sitä. Sitten päästin senkin lepäämään ja nousin ylös lattialta. Koirat kohottivat päätään, mutta eivät nousseet.
"Levätkää vain, kullat. Empsu huolehtii teistä, kun olen poissa. Palaan vähän yli viikon päästä, rakkaani" , sanoin koirille hymyillen. Haikein mielin lähdin Empsun toimistolle, sillä pitihän minun hyvästellä hänetkin.

Kun menin sisään toimistoon, minua odotti uskomaton yllätys. Mimi oli siellä! Hän oli kai tullut tervehtimään meitä. Seisoin ovensuussa hämmentyneenä ja yllättyneenä. Lopulta sain suljettua oven, mutta tuijotin yhä Mimiä.
"Kas, hei Ushma. Mitä asiaa?" Empsu kysyi ja Mimikin kääntyi.
"Ushma!" Mimi hihkaisi, nousi ylös ja ryntäsi halaamaan minua.
"Mimi! Ihana nähdä sinua" , sanoin iloisesti ja erkanin halauksesta.
"Samoin" , Mimi sanoi hymyillen. Pusnis tuli myös esiin ja Mimi kaappasi kanin syleilyynsä.
"Empsu, tulin vain ilmoittamaan sinulle, että lähden sinne lomareissulle. Pidäthän koiristani huolta, kunnes palaan?" pyysin Empsulta, joka vain hymyili.
"Tietenkin, Ushma. Minä olen vastuussa niistä, joten hoidan niitä kyllä mielelläni, kunnes palaat. Mukavaa lomareissua" , Empsu sanoi.
"Kiitos Empsu" , henkäisin ilahtuneena ja menin halaamaan häntä.
"Tulee ikävä" , sanoin haikeana.
"Niin minullakin" , Empsu myönsi surumielisenä.
"Tulee ikävä sinuakin, Mimi. Oli mukava yllätys, että tulit käymään" , sanoin hymyillen ja halasin Mimiä.
"Mukavaa lomaa. Minä ajattelin olla täällä vähän aikaa, mutta sitten lähden huolehtimaan omista kenneleistäni" , Mimi sanoi ja silitti Pusua.
"Ja pikku Pusu, minun tulee sinuakin ikävä" , sanoin hymyillen kanille, rapsutin sitä ja lähdin sitten kotiin.

Loppu! <3

Vastaus:

Upea tarina, Ushma! Mukavaa, että Millilläkin meni agilitytreeneissä niin hyvin, vaikkei se ennen ollut sitä niin paljoa harjoitellutkaan. Ja Jasu onkin jo melkein ammattilainen ;) Vautsi mitkä juhla-ateriat koirat saivat! Pepe yritti aluksi vähän nirsoilla, mutta söi lopulta kuitenkin koko annoksena :) Ihana yllätys, että Mimi oli tullut käymään kennelillä! C: Saat tästä ja edellisestä osasta nyt yhteensä 42€, upeaa :)

Nimi: Chiara

03.07.2013 17:32
Saavun Milkshaken pihaan. Siitä oli pitkä aika, kun olin viimeksi käynyt kennelillä hoitamassa rakkaita hoidokeitani. Heti portilla Ushma tuli minua vastaan. "Huomenta", sanon hänelle leveästi hymyillen. "Olet siis palannut kennelille", Ushma sanoi vain, ei edes sanonut huomenta. Nyökkään. "En halua olla yhtään kauempaa erossa Tuiskusta, Pojusta ja Napista. En halua enään laiminlyödä niiden hoitoa", selitän Ushmalle joka nyökkäilee. "Katsokin, että Nappi saa hyvää hoitoa", hän sanoo huolehtivana. "Kyllä minä lupaan tehdä parhaani, että sillä on hyvä olla", sanon Ushmalle. Nappi oli hänen entinen hoidokkinsa, ja kai hän oli huolissaan, miten hänen cavaneitinsä minun kanssani pärjäsi. Nappi kuitenkin rakasti minua, - ja minä sitä, - joten suhteemme oli moitteeton, eikä Ushman pitäisi puuttua siihen. "Menen nyt Empsun luo", sanon hänelle ja huokaisen syvään. "Mene. Ja hoida sitten koiria. Hyvin", Ushma käskee. Nyökkäilen. "Kyllä minä osaan itsekin, Ushma", vastaan lempeästi.

Kun menin Empsun toimiston ovelle ja koputan siihen, kuulen hänen tutun 'sisään' -kutsun. Vilkaisen hymyillen toimiston oveen, ennenkuin painan ovenkahvan alas. "Yllätys!" hihkaisen ja astun sisään toimistoon. Samassa Empsu kohottaa katseensa papereistaan ja katsoo minua epäuskoisena. "Chiara? Oletko se todella sinä?" Empsu kysyy hölmistyneenä ja minä nyökyttelen innoissani. "Itse persoonassaan", vakuutan. "Oletko palannut?" Empsu kysyy hölmistyneenä, taas. Nyökkään. "Ellet sitten erota minua", minä sanon. Empsu vilkaisee minua. "En tietenkään erota!" hän sanoo iloisena, nousee toimistopöytänsä takaa seisomaan ja harppoo pitkin askelin minun luokseni ja halaa minua. "Tervetuloa takaisin hoitajiin, Chiara-kulta", hän sanoo ja halaa minua tiukasti. "Hoitajissa minä olen kokoajan ollutkin, enkö?" kysyn Empsulta, joka näyttää hieman vaivaantuneelta, mutta nyökkäilee sitten. "Tottakai, tottakai olet", hän sanoo minulle ja huokaisen helpottuneena. "Hyvä. Kiitos, Empsu", sanon ja lähden toimistosta.

Kun menen ulos, minua vastaan juoksee innokas, valkoinen pallero. Tuisku! Vilkaisen omaa samojediherraani onnellisena. "Minulla oli sinua ikävä, kulta", sanon hiljaa ja kumarrun halaamaan luokseni tullutta urosta. Se lipaisee poskeani onnellisena. Minä en halunnut ikinä irrottaa otetta sammaripojastani, se oli minun, minun, minun. Minun rakas Tuiskuni. Samassa joku hoitaja tulee minun luokseni ja hänellä on hihnassaan shetlanninlammaskoira Kerttu. "Kuka sinä olet?" hän kysyy minulta silmät viiruina. En ollut koskaan ennen nähnyt tuota hoitajaa, ja kaikesta päätellen hän ei ollut nähnyt minua. "Chiara", minä sanon hänelle hieman vaivaantuneena, ja pidin Tuiskua vieläkin halausotteessani. "Noniin, Chiara. Aijotko sinä varastaa Milkshakessa asuvan koiran, Tuiskun? Et saa Tuiskua ikinä, ja minä pidän siitä huolen! Ja kerron tietenkin Empsulle, että joku outo hiippari on kennelin lähipiirissä, ja suunnittelee koiravarkautta. Sinut saadaan vielä kiinni. Nyt, näpit irti Tuiskusta!" tyttö käskee. En todellakaan tuntenut tuota tyttöä, mutta hän ei antanut minulle suunvuoroa, joten päätin olla hänelle yhtä ilkeä kuin hän minulle.

"Siis tämän nimihän on Tuisku! Minä voin käyttää sitä nimeä sitten, kun olen saanut ne kaksi muutakin koiraa..", sanon tytölle ja virnistän hänelle ilkeästi. "Mitkä kaksi muuta?!" tyttö kiljaisee pelokkaana ja nappaa samassa Kertun syliinsä ja sulkee sen halaukseensa. "Kerttua et saa!" tyttö ilmoittaa ja miltei itkee. Hän oli surullinen ja pelokas, mutta samalla uhmakas. "En minä sitä haluakaan", virkon nopeasti, "vaan sen yhden kultaisennoutajan. Ja cavalierin. Siis tämän sammarin... tai siis, Tuiskun lisäksi", selitän tytölle, joka katsoo minua säikähtäneenä. "Minkä kultaisennoutajan? Jeren, Lillin, Pojun..?" tyttö alkaa ehdotella nimiä. "Näytä mulle ne kultaisetnoutajat, niin sanon, minkä", sanon tytölle. Tiesin, että saatoin mennä liian pitkälle, mutta en tykännyt siitä, että minua syytettiin koiravarkaudesta. En ollut tehnyt Tuiskulle mitään pahaa! Tyttö nyökkää ja lähtee kuljettamaan minua koiratarhauksille, ja kuin tietämätön kävelin hänen perässään. "Tuolla on kultaisetnoutajat. Siellä on Jere, Lilli, Leo, Luppa, Rolle ja Poju", sanoo tyttö minulle. Osoitan Pojua. "Tuon, tuon minä haluan. Päästä se tänne", kehotan tyttöä, ja hän marssii tarhaukselle ja päästää innokkaan ja hösyävän Pojun pois, ja kultsu juoksee heti innokkaana luokseni ja hyppää minua vasten. "Rakastan sinua, Poju", kuiskaan uroksen korvaan ja halaan sitä. "Ja cavalierin... hmh... eihän täällä edes ole cavaliereja", sanoo tyttö hölmistyneenä.

Oliko Nappi myyty? Lamaannuin heti täysin, ja nyt ymmärsin syyn Empsun omituiselle käytökselle, kun kysyin, että enkö olekin ollut kokoajan hoitajana, ja hän sanoi vaivaantuneena, että olen tietenkin. Hän oli tietenkin myynyt Napin sillä aikaa, ja vaivaantui tuosta kysymyksestä jotenkin sen takia. "Onpas", minä koitan inttää, sillä en halunnut uskoa siihen, että Empsu olisi myynyt Nappia. "Eikä ole. Millainen muka?" tyttö kysyy hölmistyneenä. "Cavalier kingcharlesinspanieli. Black & tan. Naaras", minä selitän tytölle. "Eli siis... bläkkäri cavalieri? Odota, käyn tuolla toisella tarhauksella, missä on pienempiä koiria... eikun hei, sinä tulet mukaani", tyttö käskee. Minä nyökkään lyhyesti, ja Tuisku ja Poju kannoillani lähden kävelemään tytön perässä, jonka nimeä en vieläkään tiennyt.

Kun olimme tarhauksella, jossa oli pienempiä koiria, katseeni nauliutui heti ensimmäisenä Nappiin. Kyllä minä oman rakkaan hoidokkini tunnistin, tuo oli Nappi, ilmielävänä, ei Empsu sitä olisi myynyt, kyllä hän olisi sen minulle kertonut. "Tuo", minä sanon ja viittaan Nappia kohti. "Ai tuoko? Onko se cavalieri? Luulin, että se on cockerspanielin pentu!" tyttö sanoo. Minä katson häntä myrtyneenä. "Ei, ei ole. Tuo on ilmiselvä cavalieri. Mikä sen nimi on?" minä tiukkaan. Päässäni takoi vain yksi nimi. Nappi, Nappi, Nappi, Nappi, Nappi. "Hmm... jos oikein muistan, sen nimi on joko Napsu tai... hmmh. Anna kun mietin. Sen nimi on Napsu, Neppi tai Nappi", sanoo tyttö minulle ja pitelee Kerttua sylissään. "Kutsun sitä siis Napiksi", minä sanon ja tyttö nyökkää. "Odota, haen sen", tyttö sanoo. En ymmärtänyt, miksi hän oli niin myöntyväinen kaikkiin toiveisiini, mutta kai hän halusi tarkkailla minua, ja kertoa Empsulle kaiken mahdollisen. Kun olin saanut Napin, lähdin juoksemaan portille. "Tuisku, Poju, Nappi!" minä kutsun koiria, ja koko kolmikko lähti jahtaamaan minua innokkaana. "Ei! Seis! Pysähdy!" kuulen epätoivoa tytön äänessä. Kuulin hänen juoksuaskeleensa, ja aloin hidastaa vauhtiani, että hän saisi minut kiinni. Pian hän tarttui käsivarteeni.

"Mihin luulet meneväsi?! Minähän sanoin, että tästä neuvottelemme Empsun kanssa, kuka lurjus sinä olet!" tyttö ärähtää minulle. "Ajattelin vain mennä hoidokeideni kanssa lenkille", sanon tytölle. Nehän olivat minun hoidokkejani, joten puhuin totta. "Hoidokeittesi? Sinä olet varas! Et hoida niitä!" kiljuu tyttö minulle. "Olen Chiara! Olen tämän kennelin hoitaja!" minä kiljun hänelle takaisin. "Miten niin? Ei täällä ole ketään Chiaraa hoitajana! Kysytään vaikka Empsulta", tyttö sanoo. Hän oli itsevarma. "On. Ja kysytään vain", minä sanon ja vilkaisen häntä vihamielisenä. Uskoisi nyt, kun kerran minä niin sanoin! Tyttö katsoo järkyttyneenä minua, kun minäkin olin niin itsevarma siitä, ja suostuin menemään Empsun luo. Kai hän alkoi uskomaan, että olin oikeasti hoitaja. Lähdin marssimaan tytön edellä kohti Empsun toimistoa. "Mistä tiedät, missä Empsun toimisto on?" tyttö tiukkaa. "Olen hoitaja, enkö jo kertonut?" kysyn ärähtäen. Tyttö pysyy vaiti.

Koputan Empsun toimiston oveen. Tyttö katsoo minua hölmistyneenä. "Sisään", kuulen Empsun tutun äänen, rakastin tuota ääntä. Avasin oven, ja annoin tytön kävelle edelläni toimistoon, Kerttu sylissään. "Saana! Onko Kertulle tapahtunut jotain?" Empsu kysyy huolissaan. Näen vain miten tyttö pudistelee päätään ja hänen poninhäntänsä heilahtaa liikkeen mukana. "Tule nyt sisään, Chiara", Saanaksi todettu tyttö sanoo painottaen nimeäni. "Mitä? Onko Chiarakin täällä, taas? Mikä on hätänä?" Empsu kysyy. Saanan ilme oli näkemisen arvoinen, kun marssin toimistoon sisälle Tuisku, Poju ja Nappi perässäni, ja kun Empsu sanoi minun nimeni niin tutusti. "Onko hän oikeasti hoitaja?" Saana kysyy. "On. Hän hoitaa Tuiskua, Pojua ja Nappia", Empsu sanoo. Sehän oli selvää! Miksi Saana edes oli epäillyt minua? Ymmäsin, että taukoni oli kestänyt jo todella pitkään, mutta ei se tarkoittanut, että minua piti heti epäillä koiravarkaudesta! "Miksi minä sitten sain valita hoidokkini myös noista kolmesta?" Saana kysyy. "Mitä!" minä huudahdan ja vilkaisen Empsua. Empsu huokaisee ja lysähtää istumaan toimistotuoliinsa. "Antakaa kun selitän."

"Luulin, että Chiara olisi unohtanut Tuiskun, Pojun ja Napin--" "Empsu! Enhän minä koskaan tekisi niin! Miksi edes epäilit!" minä parkaisen hänelle vihaisena. "Älä keskeytä, Chiara", Empsu komentaa minua ja katson häntä hölmistyneenä. Miten hän saattoi edes kuvitella, että minä unohtaisin minulle rakkaat koirat? En ikinä! "Luulin siis, että Chiara unohti hoidokkinsa. Ajattelin, että jos Chiara tulisi takaisin, olisi kohtuullista, jos hänellä olisi vain kaksi hoidokkia kolmen sijaan, sillä hän laiminlöi hoitoa niin pahasti. Siksi sait valita hoidokkisi - ja melkein otit Pojun - mutta sitten näit Kertun, ja se oli rakastumista ensisilmäyksellä, sitä ei voinut estää. Muutkin hoitajat ovat löytäneet oman suosikkinsa, joka ei ollut Tuisku, Poju tai Nappi. Siksi Chiaralla on vielä kolme hoidokkia. Minä päätin, että kun hän tulee, ottaisin häneltä jonkun hoidokeista pois, vaikkapa Tuiskun, koska se on ollut hänellä kauiten. Sitten tulin toisiin ajatuksiin, ja päätin, että Nappi olisi laumassa pelkkä liikakilo, ja en halunnut cavaneidille huonoa hoitoa, joten päätin etsiä sille suoranaisesti uutta hoitajaa. Tein nettiin ilmoituksen, jossa tarjottiin hoidokiksi cavalieria, mutta kukaan ei kiinnostunut. Ja nyt Chiara ilmestyi tänne, ja vaikka olin päättänyt, että otan Napin häneltä pois, kun hän tuli... en minä voinut tehdä sitä. Mieleeni tuli se, kuinka hoitaja hän oli silloin, aikanaan. En voinut särkeä hänen sydäntä ja sanoa, että Nappi lähtisi pois hänen kolmen koplasta. Minä päätin antaa mahdollisuuden", Empsu selittää. Minä katson häntä, ja kyyneleet valuivat poskiltani pois. Empsu oli yrittänyt hankkia Napille uutta hoitajaa, minun tietämättäni. Katsoin häntä hölmistyneenä. Hän oli aikonut ensin ottaa minulta Tuiskun pois, mutta tullut toisiin ajatuksiin. Tänään hänen olisi pitänyt ottaa minulta Nappi pois, mutta hän päätti antaa minulle mahdollisuuden. Hän oli niin hyväsydäminen! Mutta silti, hän oli meinannut ottaa Napin minulta pois. Sillä hetkellä minun teki mieli sanoa hänelle, että nyt minä eroan, en halua tulla tänne enään, koska minulta meinattiin ottaa hoidokki pois. Mutta minulta ei otettu, se muutti kaiken. Minä halusin jatkaa hoitajana, halusin todella.

Kun olimme selvittäneet asian Empsun ja Saanan kanssa, Empsu päästi minut hoitamaan Tuiskua, Pojua ja Nappia. En vain keksinyt, mitä tekisin niiden kanssa. Olin kai niin sekaisin. Minulla ei olisi enään kauaa aikaa jäljellä olla rakkaiden hoidokkieni kanssa. Tunti. Päätin mennä niiden kanssa ulos. Tuisku, Poju ja Nappi pyöri minun ympärilläni innostuneena, ja nappasin pikkuisen Napin syliini. "Minulla oli sinua ikävä, prinsessa. Oli todella ikävä", sanon ja samassa cavaneiti hukutti minut kuolapusuihinsa, ja minä hymyilin onnellisena. Olin maailman onnellisin, kun minulla oli tuollainen ihana cavalierineiti hoidokkinani, maailman ihanin Nappi. Sitten laskin joukon ainoan naaraan nurmelle, ja käännän katseeni Pojuun, ja kumarrun rapsuttamaan sitä. "Oli minulla sinuakin ihan hurja ikävä, Poju, oli tosi, tosi, tosi ikävä", selitän urokselle ja rapsutan sitä samalla. Se lipaisee minun poskeani hellästi ja nostaa tassunsa ja laskee sen syliini. "Voi rakas..", huokaisen ja taputan sitä sitten kaulalle. Sitten vilkaisen Tuiskua. "Ja sinä, rakas karvapalleroni. Minulla on ollut sinua erityisen hurja ikävä. Me ollaan koettu yhdessä niin paljon, kulta. En halua ikinä erota sinusta, rakas, tiedäthän sinä sen, ja en halua, että ikinä jätät minua yksin. Onneksi saan olla hoitajasi", sanon Tuiskulle ja hautaan kasvoni sen pörröturkkiin. Sitten suukotan sitä. "Voi kullat... rakastan teitä kaikkia ihan hurjasti. Minun pitää lähteä ihan kohta, mutta ehdin tehdä jotain ihan pientä teidän kanssanne. Ehdotuksia?"

Löysin maasta tarpeeksi paksun ja pitkän kepin, jota isot pojatkaan eivät saisi hetkessä hajotettua kappaleiksi, joten päätin heitellä sitä Tuiskulle, Pojulle ja Napille. "Noutakaa!" huudan ja heitän keppiä kolmikolle. Nappi ehtii pinkaista ensimmäisenä juoksuun ja kevytrakenteisena cavalierina oli ensimmäisenä kepin luona. Se ei epäröinyt ottaa keppiä suuhunsa, vaan nappasi sen ja lähti juoksemaan innoissaan minun luokse. Kun se on luonani, tarraan kiinni keppiin. "Irti", kehotan Nappia, ja se irrottaa terävät hampaansa kepistä. Teen laajan kaarroksen kepillä ilmassa ja heitän sen uudelleen. "Noutakaa!" kehotan. Tällä kertaa innokas ja höpsö Poju sai kepin kiinni. Se otti kepin ja lähti juoksemaan ympyrää pitkin pihaa, härnäten Tuiskua ja Nappia, jotka lähtivät takaa-ajoon Pojun perään. Innokas kultainennoutaja hyöri ja pyöri. "Poju, tule nyt tänne!" minä huudahdan nauraen kultaisellenoutajalle, joka lähti säntäämään minua kohti innokkaana. Kun se viimein oli luonani, se tiputti kepin eteeni, ja nappasin sen, ennenkuin Nappi ehti varastaa sitä maasta. Heitän sen vielä kolmannen kerran. "Noutakaa!" huudan. Tuisku ehtii saada kepin, koska se ei ollut ehtinyt tulla aivan minun luokseni, kun jo heitin kepin, joten sillä oli etumatkaa. Se tuli reippaasti luokseni ja antoi kepin minulle. "Minun on kai lähdettävä..", huokaisen, mutta kolmikko katsoo minuun surkeana. "Hyvä on. Heitän vielä kerran", lupaan naurahtaen. "Noutakaa!" huudan. Koko kolmikko lähti samaa aikaa juoksemaan, ja kaikki olivat samaa aikaa kepin luona. Huomasin, miten Nappi tarttui kepin toiseen puoleen, Tuisku keskelle ja Poju oli toisella puolella. Keppi oli hieman poikittain, koska Nappi oli kaikista pienin, ja piti keppiä kaikkein matalimmalla. Kuitenkin, keppi oli kaikkien suussa, ja ne juoksi minun luokseni epätasaista vauhtia, ja tiputtivat innokkaana kepin minun eteeni. Otan koko kolmikon halausotteeseen. "Olette maailman suloisimpia", sanon hiljaa ja halaan koiria onnellisena. "Kai tiedätte, että rakastan teitä enemmän kuin mitään muuta?"

Loppu ♥
..yllätys! ;)

Vastaus:

Oi että, mikä tarina! Aivan ihana ♥ Voi että, Saana luuli sinua koiravarkaaksi, ja päätit antaa hänelle opetuksen. Hyvä, että kaikki kuitenkin lopulta selvisi! :) Ja Tuisku, Poju ja Nappi nauttivat hurjasti pitkästä aikaa yhdessäolostanne :3 Tarinan loppukin oli tosi suloinen ♥ Saat tästä nyt huimat 40€, upeaa!

Nimi: Anneli

30.06.2013 11:32
Oli harmaa päivä. Olin juoksemassa ensi kertaa kennelille tapaamaan hoidokkiani, kultaistanoutajaa Lilliä. Kennelillä Lilli odottikin minua jo häntä heiluen. Se nuuski kättäni innokkaasti ja nuolaisi sitä. Silitin hoitsuani ja halasin sitä.
"No niin, minun pitäisi opettaa sinulle pari temppua." sanoin Lillille ja nousin seisomaan.
"Istu!" sanoin Lillille. Ensin harjoiteltiin peruskäskyt. Lilli ei istunut, ja toistin käskyn. Tällä kertaa nostin herkkua korkealle ilmaan. Lilli seurasi sitä katseellaan ja ... ... istahti maahan! Se oli oppinut! Palkitsin sen herkulla ja rapsutin vähän. "Hyvä tyttö!" kehuin Lilliä. Toistin vielä herkun nostamisen, ja kun Lilli istui, palkitsin sen herkulla ja rapsutuksella. "No niin" aloitin, "seuraavaksi paikka- ja tänne-käskyt." Käskin Lillin istumaan, ja se totteli. Rapsutin sitä niskasta, ja sanoin topakasti: "Paikka." Kävelin pari askelta taaemmas. Lilli istui yhä. Hyvä. Astuin vielä neljä askelta taaemmas, mutta tällä kertaa se käveli luokseni. En palkinnut sitä, vaan sanoin "Ei" ja vein koiran takaisin paikoilleen. "Paikka." sanoin ja Lilli jäi istumaan paikoilleen. Se kai ymmärsi, että ei saanut liikkua. Kävelin kahdeksan askelta taaksepäin, mutta Lilli istui paikoillaan. "Hieno tyttö!" sanoin ja palkitsin Lillin. Kokeilimme temppua vielä pari kertaa, ja siirryimme seuraavaan. "Istu ja paikka" sanoin. Kävelin niin kauan taaksepäin, että seinä tuli vastaan. "Tänne!" käskin ja näytin herkkua Lillille. Lilli tuli innokkaasti luokseni, ja palkitsin sen. Pian kokeilimme uudelleen ilman herkkua. Lilli totteli, ja kehuin ja rapsutin sitä. Yhtäkkiä Empsu käveli huoneeseen. "Hei Anneli. Mitä te teette?" "Me harjoittelemme temppuja. Lilli on jo oppinut temput: istu, paikka ja tänne." vastasin. "Lilli onkin kova oppimaan" Empsu naurahti ja silitti Lillin pehmeää turkkia.

Jatkuu!

//Anteeksi ku eka tarinanalku oli noin lyhyt! Saatan korjata asian seuraavassa osassa.. :3

Vastaus:

Hyvä alku tarinalle! :) Hienoa, että opetit Lillille temppuja, se onkin aika nopea oppimaan C: Saat tästä nyt 7€, odotan innolla jatkoa :)

Nimi: Ushma

24.06.2013 19:55
Olin juuri lähtenyt agilitykentälle päin. Olin ottanut myös Millin ja Pepen mukaan, koska ajattelin, että ne tuskin viihtyisivät yksin kennelillä. Olin lähtenyt jopa tunnin etuajassa, koska halusin harjoittaa ainakin Millillä vähän agilityä, vaikken sen kanssa ollutkaan millään kurssilla. Saavuimme hyvissä ajoin kentälle ja kello oli vasta kolme.
"Paikka" , komensin koiria ja irrotin aluksi Milliltä hihnan.
"Jasu, Pepe, paikka!" komensin koiria uudelleen ja laitoin varmuuden vuoksi hihnat aitaan kiinni, etteivät koirat karkaisi. Sitten kutsuin Millin mukaani.
"Paikka" , komensin Milliä ja menin laittamaan esteitä. Päätin aloittaa ihan vain aidasta, koska se ainakin olisi helppo. Laitoin korkeudeksi 30cm, koska ajattelin sen olevan sopiva korkeus lapparineidolleni.
"Milli, tänne!" kutsuin koiraa ja se kipitti pikaisesti luokseni.
"Maahan" , komensin Milliä ja se asettui hieman epäröiden esteen eteen makuulle. Kävelin esteen vierelle ja Milli pysyi yllättävän hyvin makuuasennossa, vaikken käskenyt sitä pysymään paikallaan. Ehkä sillä oli jotain aavistuksia siitä, mitä piti tehdä.
"Hyppy!" komensin Milliä ja koira nousi ylös. Se hyppäsi esteen yli, mutta pudotti riman.
"Hyvä tyttö, Milli" , kehuin koiraa ja palkitsin sen nakinpalalla. Nostin riman takaisin ja vein Millin asemiin.
"Hyppy!" komensin uudelleen ja Milli hyppäsi hyvin. Se hipaisi rimaa, mutta rima ei silti pudonnut.
"Hyvä tyttö, Milli" , kehaisin koiraa ja palkitsin sen. Vein sen vielä kerran takaisin esteen eteen ja kävelin itse esteen vierelle.
"Hyppy!" komensin koiraa ja nyt Milli hyppäsi moitteettomasti esteen yli eikä koskenutkaan rimaan.
"Hyvä Milli, hieno tyttö!" kehuin koiraa ja palkitsin sen. Päätin, että tämä riittäisi aidan opettelulta. Jätin kuitenkin aidan paikoilleen, koska voisin treenata Millin kanssa vielä, jos aikaa jäisi, tai vaihtaa Pepeen. Menin seuraavaksi putken luo ja komensin Millin esteen eteen makuulle. Koira katseli minua, kun kävelin esteen vierelle.
"Putkeen" , komensin Milliä, mutta koira vain käveli esteen viereltä luokseni.
"Väärin" , ilmoitin ankarana ja vein koiran takaisin.
"Putkeen!" komensin Milliä, mutta se yritti jälleen tulla esteen vierestä.
"Milli, väärin" , sanoin jälleen ja vein koiran takaisin. Näytin sille makupalaa ja osoitin putkea.
"Putkeen!" komensin Milliä ja nyt koira ryömi esteen sisään, mutta pakitti hetken kuluttua pois ja vinkui.
"Milli hei, se on vain putki. Ei se sinua syö" , ilmoitin naurahtaen.
"Putkeen!" komensin Milliä ja vihdoin se suostui menemään esteen läpi.
"Hyvä tyttö, Milli! Näetkö nyt, ei tarvi pelätä" , sanoin koiralle ja palkitsin sen. Kokeilimme estettä pariin kertaan ja alkuvastustelujen jälkeen Milli suoritti esteen ihan hyvin. Päätin ottaa vielä kepit, sillä kello oli vasta puoli neljä.
"Milli, kepit!" komensin koiraa esteellä ja Milli pujotteli puoleenväliin asti tyylikkäästi, sitten se tuli pois esteeltä. Vein sen takaisin ja yritin uudelleen. Nyt Milli pujotteli loppuun asti ja ansaitsi kehuja ja palkkion. Kokeilin estettä vielä pari kertaa ja Milli totteli hyvin. Viimeisenä päätin ottaa renkaan, koska Milli hallitsi hyppäämisen niin hyvin. Menin esteelle ja komensin Millin sen eteen makaamaan.
"Rengas!" komensin koiraa, mutta Milli vain kiersi esteen.
"Väärin" , ilmoitin moittivana ja vein Millin takaisin. Toisella kerralla Milli sentään jo hyppäsi esteen läpi. Kokeilin tätäkin estettä pari kertaa uudelleen ja Milli tuntui selvästi nauttivan. Lopulta vein Millin takaisin ja annoin sille vettä. Koira joi ahneesti ja asettui sitten Jasun viereen makuulle. Laitoin sille hihnan ja sidoin sen kiinni aitaan. Kävin siivoamassa esteet pois ja huomasin Empsun tulevan.
"Hei Ushma, mitä sinä täällä teet kaikkien koiriesi kanssa?" Empsu kysyi tullessaan kentälle.
"Otin Millin ja Pepen mukaan, etteivät ne pitkästy kennelillä. Treenasin Millin kanssa vähän agilityä ja tyttönen kyllä osaa, jos se haluaa" , selitin Empsulle ylpeänä.
"Sepä hyvä. Kello on viittä vaille, toivottavasti Lottu ja Molla tulevat ajoissa" , Empsu sanoi ja meni laittamaan puomin valmiiksi treenejä varten. Pian tytöt jo tulivatkin koirineen kentälle ja pääsimme aloittamaan.

Jatkuu!

// sori, ei enää inspannu ja piti lähtee koneelta. Halusin mennä vielä ulos ku on kerranki hyvä ilma :) Siispä jatkan sitten jossain vaiheessa :3 //

Vastaus:

Oi miten kiva agilitytarinan alku, tosi mukavaa että treenasit Millin kanssa! Saat tästä nyt 15€, enemmän kommenttia sitten kun tarina on valmis (;

Nimi: Molla
Kotisivut: http://vkheiluvahanta.suntuubi.com/

24.06.2013 09:29
LAUANTAI 22.6.2013

Saavuin kennel Milkshakeen aikaisin. Nappasin Minnin mukaani. Lähdimme kävelemään kohti agility-harjoituksia. Saavuttuamme oikeaan paikkaan, otti Empsu meidät iloisesti vastaan.
”Hei, Molla ja Minni!” hän tervehti meitä.
”Hei vaan” sanoin vähintään yhtä iloisesti kuin Empsu.
”Olette aika ajoissa” huomautti Empsu vilkaisten kelloa. ”Ushma eikä Lottu eivät ole vielä tullut.”
”Joo...” myönsin hiljaa. ”Minulla oli vapaa päivä, eikä mitään tekemistä. Päätin tulla hieman etuajoissa.”
”No, ihan hyvä juttu vaan” Empsu totesi. ”Voisitte lämmitellä ennen harjoituksia.”
”Ihanko totta?” kysyin innostuneena.
”Juu, juu. Siitä vaan” Empsu vastasi.
Harjoittelimme Minnin kanssa puolisen tuntia, kunnes Ushma ja Lottu saapuivat paikalle pikku hiljaa.
”Nyt kaikki ovat tulleet…” Empsu sanoi. Hän tarkisti vielä, että hoitajia oli kolme ja koiria neljä. ”Hyvä. Tänään teemme vähän vaikeampia esteitä, kuten keinua ja puomia. Ja jos aikaa jää, voisimme kokeilla pitkää rataa.”
Syntyi hiljainen puheensorina.
”Jes, olen odottanut tätä jo pitkään!” kuiskasi Ushma minulle.
”Niin, kieltämättä minäkin kaipaisin jotain vaikeampaa, vaikkemme Minnin kanssa ole mitään mestareita – vielä ainakaan” vastasin Ushmalle hiljaa.
Ushma virnisti minulle ja käänsi sitten päänsä kohti Empsua.
Empsu selitti meille keinun perusteet. Aloimme totutella koiria keinun kolinaan keinuttelemalla estettä. Vähän väliä keinu pamahteli lattiaan, mutta koirat eivät tuntuneet olevan moksiskaan.
”Tämähän on hyvä juttu” Empsu totesi tyytyväisenä. Hän näytti kertaalleen Rollella esteen, miten se tulisi tehdä. Sitten tämä nuori nainen – Empsu – pyysi Ushmaa suorittamaan esteen ensimmäisenä. Hän suoritti esteen koiransa kanssa loistavasti. Sitten oli Lotun vuoro. Hänkin suoritti esteen mahtavasti. Lotun jälkeen koitti minun vuoroni. Laitoin Minnin istumaan keinun eteen. Kutsuin sitä ja kuljetin nyrkkiäni, jonka uumenissa oli herkkupala, keinun päällä. Aluksi Minni arasteli hieman, mutta tuli kuitenkin lopulta reippaasti alas esteeltä.
”Sehän sujui hyvin, voisimme ottaa vielä toisen kierroksen” Empsu sanoi iloisena ja löi kätensä yhteen.
Niin teimmekin, ja toinen kierros sujui ainakin minun ja Minnin osalta paljon paremmin. Kello oli mennyt huimaa vauhtia, joten puomiin ei riittänyt enää aikaa.
”Tehdään sitä sitten ensi kerralla” ehdotti Empsu. ”Mutta nyt kokeillaan aita-keinu –rataa.”
Tämä tuntui olevan kaikille koirille helppoa kuin mikä.
”Hyvä hyvä! Nyt voitte lähteä kotiin!” Empsu sanoi.
”Menipä aika nopeasti” sanoin ohimennen Lotulle.
”Totta turiset” Lottu vastasi. ”Mehän emme ehtineet tehdä juuri mitään!”
”Ainakin oli kivaa” sanoin ja huitaisin Lotulle kättä hyvästeiksi.

//Anteeksi tällainen huono ja lyhyt tarina, mutta mua ei oikein inspannut :/ Agility-tarinoita on muutenkin aika hankala keksiä – ainakin mun mielestä...

Vastaus:

Kiva treenitarina! :) Ymmärrän hyvin, että agilitytarinoista on hankalampi keksiä pitkiä kuin normaaleista - niissähän ei yleensä tapahdu mitään hirveän tavallisuudesta poikkeavaa. Saat 12€, hyvä :)

Nimi: Lottu

18.06.2013 14:51
Olin kävelemässä kennel Milkshakelle. Mietin mitä voisin hoidokkieni kanssa tehdä. Aloin kuulla edestäni koirien haukkumista, joka tarkoitti, että olin lähellä Milkshakea. Aurinko paistoi suoraan kasvoilleni, ja oli todella kuuma. Kävelin Milkshaken pihalle jossa koirat olivat Empsun kanssa. Koska oli niin kuuma, päätin lähteä hoidokkieni kanssa uimaan. Soitin äidilleni, että hän tulisi tuomaan minun uimapukuni.
Empsu oli toisella puolella pihaa. Sanoin hänelle hakevani Rollen ja Lunan pannat ja remmit. Kävin hakemassa ne, ja tulin takaisin ulos. Äitini oli pihalla ja antoi uimapukuni. Otin sen ja äitini lähti. Menin sisälle vaihtamaan uimapuvun. Kun olin vaihtanut uimapuvun, menin takaisin ulos. Laitoin koirille remmit ja pannat. Sen jälkeen lähdimme kävelemään pikkutietä.

Tiellä ei näkynyt ketään muuta. Oli myös aika hiljaista, olihan kello vasta puoli kymmenen aamulla. Käännyimme vähän isommalle tielle, mitä pitkin pääsisi uimarannalle joka oli sekä koirille, että ihmisille. Edessämme näkyi pieni corgi omistajineen. He kävelivät edessämme aika pitkällä. Juuri uimarannalle vievän pikkutien kohdalla he kääntyivät. Siis uimarannalle. Kun me olimme samassa kohtaa, käännyimme myös. Menin viemään kesämekkoni, jonka alla oli uimapukuni penkille. Irrotin Rollelta ja Lunalta remmit, ja menin etsimään keppiä. Kun löysin kaksi sopivaa keppiä, käskin Rollen ja Lunan istua viereeni. Katsoin Rollea, heitin kepin ja käskin koiraa: -Rolle, nouda! Rolle lähti uimaan kepin perään ja toistin saman Lunan kanssa. Sen jälkeen koirat saivat hakea keppejä vapaasti. Sitten aloin miettiä minne corgi ja tyttö olivat menneet. Vähän ajan päästä näin heidät uimassa kauempana. Päätin pulahtaa itsekin lämpimään veteen.

jatkuu :)

Vastaus:

Voi kuinka kiva, että tulit pitkästä aikaa hoitamaan Rollea ja Lunaa! Ne olivat varmasti riemuissaan näkemisestäsi :) Hyvä idea lähteä koirien kanssa uimaan! Annan rahat ensi osassa, sillä pidempää tarinaa on helpomnpi arvioida kerralla, vaikka eihän tämäkään mikään lyhyt ollu (;

Nimi: Ushma

15.06.2013 13:51
Olin saapunut kennelille aikaisin ja nyt olin juuri Jasun kanssa matkalla agilitykentälle, sillä treenit alkaisivat pian. Kun saavuin paikalle, Lottu oli jo tullut ja Molla tuli vähän ajan päästä. Empsukin oli jo paikalla. Otin repustani vesikupin ja laskin sen varjoon. Laitoin pullosta siihen vähän vettä ja Jasu joikin ahneesti, sillä oli lämmin päivä.
"Hienoa, kaikki ovat paikalla! Päätin järjestää teille radan, jonka menette läpi vuorotellen niin monta kertaa kuin ehditte" , Empsu selitti. Radalla oli aitoja, kepit, puomi, A-este, rengas ja putki. Pöytää Empsu ei tällä kertaa ollut ottanut mukaan, mutta se ei haitannut, koska Jasun kanssa sitä pitäisi varmasti vielä harjoitella.
"Eli onko tässä kyse siitä, että harjoittelemme ikäänkuin kisoihin ratoja?" Molla kysyi.
"Tavallaan. No, kuka haluaa aloittaa?" Empsu kysyi ja minä tarjouduin vapaaehtoiseksi. Niinpä me saimme heti mennä ensimmäiselle esteelle. Irrotin Jasun hihnan ja nakkasin sen syrjemmäksi. Kävelin ensimmäisen aidan vierelle.
"Hyppy!" komensin ja Jasu hyppäsi. Lähdimme suorittamaan rataa ja Jasu suoriutui hyvin, se osui kerran hypyllä rimaan, joka putosi maahan.
"Hienoa, hyvä suoritus. Vain viisi virhepistettä, ei paha" , Empsu sanoi ja pyysi Lotun radalle. Lottu kokeili Lunan kanssa, ja heillä meni hyvin, eikä heille tullut yhtään virheitä. Molla ja Minnikin pärjäsivät ja selvisivät ilman virhepisteitä.
"Ushma, sinun vuorosi" , Empsu kehotti ja menin radalle. Tällä kertaa Jasu ei pudottanut rimaa, mutta minulla tuli yksi ohjausvirhe. Taitoja ehtii kuitenkin kehittää.
"Jälleen viisi virhepistettä. Mutta siitä on hyvä mennä eteenpäin, kyllä se alkaa sujua. Lottu, sinun vuorosi" , Empsu pyysi ja nyt Lottu otti Rollen kanssa. Rolle pudotti yhden riman ja sai viisi virhepistettä, mutta muuten suoritus oli hyvä. Mollallakin tuli ohjausvirhe ja viisi virhepistettä.
"Ushma" , Empsu jatkoi ja menin radalle. Nyt kannattaisi toivoa, että selviäisimme ilman virhepisteitä.
"Hyppy!" komensin Jasua ja aloitimme radan. Tällä kertaa emme saaneetkaan yhtään virheitä, mikä oli hyvä. Kehuin Jasua ja rapsutin sitä. Otimme tämän kierroksen loppuun ja sitten keräsimme radalta esteet pois. Päätimme alkaa treenata pöytää.
"Kun koira menee pöydälle, lasken taas viiteen ja sitten se saa poistua" , Empsu opasti ja viittasi Mollan aloittamaan. Molla komensi Minnin pöydälle ja se pysyikin hienosti paikoillaan. Lottu ja Luna olivat seuraavina ja heilläkin kaikki sujui.
"Pöytä" , komensin Jasua ja se hyppäsi pöydälle.
"Viisi, neljä, kolme, kaksi, yksi, mene" , Empsu laski ja annoin Jasun poistua pöydältä. Kehuin sitä onnellisena ja rapsutin sitä.

Kokeilimme pöytää vielä vähän ja sitten saimme valita yhden esteen, mitä treenaisimme. Lottu päätti kokeilla pöytää vielä Empsun valvonnassa, minä halusin keinun ja Molla kokeili puomia. En keskittynyt siihen, mitä muut tekivät, vaan keskityin suoritukseeni Jasun kanssa.
"Keinu" , komensin Jasua ja se lähti kävelemään keinulla.
"Stop" , komensin Jasua ja se pysähtyi. Keinu keikahti maahan ja Jasu jatkoi matkaansa. Se kyllä hallitsi esteet hyvin, mutta halusin opettaa sille täydellisen suorituksen keinulla. Kokeilimme vielä muutamaan kertaan keinua ja sitten olikin aika palata kennelille. Menin kentän reunalle ja annoin Jasulle lisää vettä. Join itsekin ja otin sitten kupin, jonka Jasu oli juonut tyhjäksi.
"Olet sinä kyllä taitava poika" , sanoin koiralle ja taputin sen päätä. Laitoin Jasun hihnaan ja lähdin kävelemään kennelille.

Kennelillä annoin koirille iltaruuan ja lähdin käymään niiden kanssa lenkille. Menin metsään, koska siellä oli viileää. Päästin Millin ja Pepen irti, että ne saisivat purkaa energiaa. Jasu ei selvästikään suuttunut, vaikka joutui olemaan hihnassa.
"Sinä olet jo käynyt treeneissäkin. En halua uuvuttaa sinua liikaa, poika" , sanoin koiralle ja silitin sitä. Annoin Millin ja Pepen juoksennella metsässä puolisen tuntia ja laitoin ne sitten takaisin hihnoihin. Lähdin kävelemään kennelille ja nyt kaikki kolme koiraa kävelivät reippaasti ja rauhallisesti hihnassa.

Kun pääsin kennelille, päästin koirat hihnoista ja menin keittiöön. Täytin koirien vesikupit ja ne joivatkin ahneesti. Sitten ne lähtivät lepäämään. Join itsekin vettä ja laitoin lasin tiskikoneeseen.
"Heippa rakkaat, nähdään taas!" huikkasin koiralle ja kävin vielä hyvästelemässä ne kertaalleen. Sitten lähdin takaisin kotiin.

Loppu!

Vastaus:

Kiva treenitarina! Harjoittelitte rataa, ja harjoitukset taisivat mennä tosi hyvin. Pääsitte radan kertaalleen läpi jopa ilman yhtään virhepistettä! :) Myös pöydän ja keinun harjoittelu sujui hyvin, hieno juttu :3 Kiva kun veit koirat vielä harjoitusten jälkeen metsään, niin Milli ja Pepekin saivat purettua hyvin energiaa. Saat tästä 20€!

Nimi: Molla
Kotisivut: http://vktaigatassu.suntuubi.com

13.06.2013 17:39
”Minni?!” huhuilin hoitokoiraani avatessani kennel Milkshaken pääoven.
Pieni sheltti juoksi minua vastaan ovelle. Ensin se haisteli minua tutkivasti. Sitten se hyppäsi jalkojani vasten päästäkseen syliini.
”Etkö meinannut tunnistaa minua?” kysyin naurahtaen.
Otin Minnin syliini. Se rupesi nuolemaan minua kamalan paljon, mutta rauhallisesti – rakastaen.
”Tiedän, tiedän! Olen ollut kauan poissa” sanoin Minnille, kun se kohdisti minuun kysyvän katseen. ”En ollut unohtanut sinua, enkä ollut kyllästynyt sinuun tai mitään muuta vastaavaa… Olen ollut voimisteluleirillä.”
Minni jatkoi nuolemistaan tyynesti, ihan niin kuin se olisi ymmärtänyt mitä kerroin sille.
”Minullakin on ollut sinua ikävä, ja olen ollut sinusta huolissani” vakuutin rakkaalle hoidokilleni.
”No täällähän on herkkä hetki!” naurahti Empsu nähdessään minut ja Minnin.
Käänsin pääni Empsua kohti. En ollut huomannut häntä, kun hän oli hiljaa saapunut luoksemme eteisaulaan.
”Häiritsenkö?” Empsu kysyi vitsaillen.
”Ei, et toki” sanoin naurahtaen ja laskin Minnin maahan.
”Et ole ollut vähään aikaan täällä” aloitti Empsu ankarasti. ”Mutta annan anteeksi. Sinullahan oli hyvä syy ja ilmoitit minulle siitä.”
Empsu hymyili minulle, ja minä hymyilin takaisin. Laitoin hiussortuvani korvani taakse.
”Niin, olen kuitenkin pahoillani” sanoin Empsulle.
”Oliko leirillä kivaa?” Empsu kysyi ystävällisenä.
”Oli, todella kivaa” kerroin hiljaisella äänellä. ”No, entä täällä, oletteko selvinnyt ilman minua?”
”Minni ei ainakaan ole” Empsu sanoi kohdistaen katseensa minun rakkaani hoitsuni tuijottaviin nappisilmiin. ”Mutta kyllä minä olen ainakin hengissä pysynyt.”
Empsu virnisti minulle, ja minä virnistin takaisin. Lähdimme peremmälle sisälle Empsun kehotuksesta. Hänen äitinsä oli leiponut korvapuusteja. Korvapuustit oli aseteltu kauniisti arvokkaan näköiselle lautaselle, jota koristivat vaaleanpunaiset ruusut ja kultareunus.
”Ota vain” Empsu sanoi ja nappasi itsekin yhden. ”Mutta varoitan; kun otat yhden, et voi enää olla ottamatta toista!”
Kun haukkasin korvapuustistani suuren palan, tajusin, mitä Empsu tarkoitti. Korvapuustit olivat jumalaisia. Minni katsoi minua vierestä anovalla katseella. Annathan minullekin palan, jooooohan? se olisi varmasti sanonut jos vain osaisi puhua.
”Valitan, mutta ei käy. Et saa syödä ihmisten herkkuja” sanoin Minnille. ”Mutta voisimme mennä pian treenaamaan agilitya pihalle, siinä saat omia herkkujasi.”
Kun olin syönyt suuren ja maukkaan korvapuustini loppuun (olin juuri ja juuri selvinnyt yhdellä korvapuustilla), menimme pihalle harjoittelemaan esteitä.
”Kokeillaanko, muistatko vielä A:ta?” ehdotin, ja niin teimmekin.
Laitoin Minnin istumaan A-esteen taakse. Tämän jälkeen menin A:n viereen. Asetin käteni esteen korkeimmalle kohdalle, namipala tiukasti puristettuna nyrkissäni. Kutsuin Minniä sanomalla sille ’ylös’. Minni lähti ylittämään estettä aluksi hieman epäröiden, mutta toistellessani sille kannustavalla äänensävyllä ’hyvä, hyvä’ se rohkeni ylittämään esteen kokonaan.
”Miltä maistuu?” kysyin Minniltä antaessani sille pari namipalaa monien kehujen jälkeen. ”Minun ei kyllä yhtään tee mieli sinun pahanmakuisia herkkujasi, niin kuin sinun minun herkkukorvapuustiani…”
Teimme A:ta vielä muutaman kerran, jolloin päätin, että testaisimme tehdä pientä rataa.
”Hmm…” tuumin, mikä olisi paras järjestys. ”Jos ensin olisi putki, sitten A… ei, ensin putki, sitten aita, toinen aita ja lopuksi A. Hyvä, tehdään niin, Minniseni!”
Suoritimme rataa aluksi pari kertaa muutamien virheiden kera, mutta neljännellä yrittämisellä rata onnistui täydellisesti.
”Hyvä tyttö!” kehuin Minniä, kun se tuli alas A-esteeltä.
Toistimme rataa vielä kolme kertaa, jonka jälkeen Minni näytti aivan uupuneelta.
”Oliko rankkaa?” kysyin Minniltä ja silitin sen selkää. ”Mennään vain jo sisälle.”
Pyyhin Minnin tassut sen uudella pyyhkeellä. Sen jälkeen Minni meni pienille päiväunille, joiden aikana minä ja Empsu katsoimme yhdessä maailman hauskinta elokuvaa!
Puolen toista tunnin päästä Minni heräsi. Ruokin sen. Syömisten jälkeen leikin Minnin kanssa sen tennispallolla, jota se ehti jo vähän rikkomaan (pelkkää ns. ’päällystä’). Pitkän leikkituokion jälkeen lähdin kotiin. Olin ihan poikki rankan päivän jälkeen, tuskin jaksoin edes pyöräillä kotiin…

//Jee, pitkästä aikaa taas tarina. Mulla ei oikein ollut kauheesti aikaa, joten tää saattaa olla vähän lyhyt, huolimaton ja sekava… Kiva kuitenkin, jos tykkäät ;)

Vastaus:

Vooi, miten suloinen alku :'3 Kiva kun tulit syömään korvapuusteja kanssani! Agilityharjoittelukin meni hienosti, hyvä :) Saat tästä 15€

Nimi: Ushma

11.06.2013 09:26
Astuin juuri kennelin portista sisään ja kuulin iloisia haukahduksia. Pian jaloissani kiehnäsikin muutama koira ja kyykistyin silittelemään niitä hetkeksi. Pepe ilmaantui ensimmäisenä hoidokeistani paikalle ja alkoi haukkua, jolloin muut koirat perääntyivät kuin automaattisesti luotani.
"Pepe, senkin hupsu! Eivät ne ole mitään tehneet, ne vain tulivat tervehtimään" , sanoin nauraen koiralle ja silitin sitä. Se asettui maahan makaamaan selälleen ja rapsutin sitä hieman vatsasta. Pepe läähätti innoissaan ja kierähti pian mahalleen ja nousi siitä ylös.
"Olet aivan hassu, Pepe. Tiedäthän, etten minä vaihtaisi sinua, Milliä ja Jasua mistään hinnasta? Tulehan, Pepe, etsitään muut" , sanoin shelttiurokselle, joka lähtikin iloisena tepastelemaan perässäni takapihalle.

Takapihalla, erään suuren puun alla, makasi lapinkoiranarttu, Milli. Se kohotti päätään, mutta ei tullut esiin. En tiennyt, tunnistiko se minut, vai miksei se tullut luokseni. Pepe alkoi haukahdella ja meni puun alle.
"Milli, Pepe, tänne!" kutsuin koiria ja pian kaksikko tuli peräkanaa paikalle. Milli alkoi hyppiä minua vasten ja nuoli käsiäni.
"Milli, alas!" komensin koiraa ja se laskeutui neljälle tassulle maahan.
"Hyvä tyttö, Milli. Nätisti" , sanoin koiralle ja silitin sen päätä. Katselin ympärilleni ja pian näin, kun Jasukin tepasteli luokseni.
"Hei poika, missäs sinä olit? No, ei sillä väliä, lähdetään uimarannalle!" hihkaisin koirille ja ne katsoivat kummastuneina minua.
"No, innostukaa nyt vähän, hölmöt. Mennään uimaan, tulkaahan. Haen vain teidän hihnat, bikinit minulla on valmiina vaatteiden alla. Let's go!" yllytin koiria ja ne lähtivät takaovelle innokkaana. Sain kuin sainkin innostettua koiria vähäsen.

Kun pääsin lähtemään, koirat kävelivät oikein mallikelpoisesti hihnassa, eivätkä vetäneet sen kummemmin mihinkään suuntaan. Pepe kyllä välillä yritti nopeuttaa tahtia, sillä oli ilmeisesti kiire uimaan. Kun tulimme risteykseen, Pepe meinasi sinkoutua tien yli, mutta pysäytin sen ja kutsuin sen takaisin.
"Pepe, ei noin! Pitää varmistaa, ettei tule autoja" , toruin koiraa ja kun ketään ei tullut, ylitin tien, vaikka siinä ei ollut suojatietä. Sitten lähdin kävelemään pientä hiekkatietä pitkin kohti rantaa.

Pian olinkin jo rannassa ja komensin koirat istumaan. Kaikki kolme istahtivat rinnakkain hiekalle ja minua alkoi väkisinkin hymyilyttää niiden touhu. Oli minulla kyllä tosi suloisia hoitokoiria, pakko myöntää.
"Paikka!" annoin käskyn koirille ja irrotin hihnat. Kaikki kolme tottelivat ja katsoivat minua odottaen vapautuskäskyä.
"Vapaa" , sanoin hellästi ja kolmikko lähti rynnistämään vesirajaa kohti. Minäkin riisuin vaatteeni ja laitoin ne reppuun, josta otin pyyhkeen ja levitin sen rantahiekalle.
"Hei, olkaapa nätisti! Ei saa mennä kauas!" huusin kolmikolle ja menin laiturille. Hyppäsin laiturilta veteen niin että molskahti ja pian nousin pintaan. Milli ja Jasu olivat uineet luokseni ja tarkastelivat minua hieman huolestuneina.
"Hei, ei minulla ole hätää. Menkää vain uimaan" , sanoin koirille ja ne lähtivätkin pian uimaan kahdestaan takaisin Pepen luo. Uiskentelin hetken aikaa normaalisti ja sitten päätin sukeltaa pohjaan. Vettä oli varmaan kaksi metriä, sillä olin järven syvimmässä kohdassa.
"Kyllä minä selviän" , sanoin puoliääneen ja vilkaisin koiria, jotka vain kauhoivat kauempana. Laskin mielessäni kolmeen ja sukelsin. Vesi oli sameaa, enkä nähnyt muuta kuin tummaa, sameaa vettä ja muutamia kasveja. Sukelsin aivan pohjaan saakka ja päätin lähteä ylös, sillä happi oli loppumaisillaan. Juuri kun olin pääsemässä pintaan, tunsin jonkun tarttuvan bikineihini kiinni ja se joku veti minut pintaan.
"Jasu! Senkin hupsu, ei minulla ollut mitään hätää" , sanoin koiralle ja aloin nauraa. Se irrotti hampaansa bikineistäni ja lähti sitten uimaan takaisin rantaan. Milli ja Pepe seurasivat sitä, samoin minä.

Kun olin makoillut puolisen tuntia pyyhkeelläni ottamassa aurinkoa, kävin vaihtamassa vaatteet ja päätin sitten palata kennelille. Koirat olivat onneksi pysytelleet kuivalla maalla käskyn alaisina, eivätkä olleet enää menneet kastelemaan itseään.
"Hienoja koiria olette, tosi hyvä! Mennäänpä sitten" , sanoin koirille ja napsautin hihnojen klipsit niiden pantoihin kiinni. Heitin repun selkääni ja otin hihnat käteeni. Koirat lähtivät rauhallisina kävelemään kohti kenneliä.

Kun pääsin kennelille, päästin koirat sisälle ja annoin niille vettä. Jokainen joi aika paljon ja sitten ne lähtivät kuka minnekin suuntaan lepäämään. Ne olivat ilmeisesti väsyneitä uimareissun jäljiltä. Pian Empsu tulikin minua vastaan.
"Kas, hei Ushma. Tulisitko käymään toimistossa?" Empsu tiedusteli ja vilkaisin häntä hieman säikähtäneenä. Olinko tehnyt jotain, kun hän pyysi minut toimistoon? Päätin kuitenkin seurata häntä, vaikka olinkin mennyt hieman kalpeaksi.
"Taisit säikähtää, kun pyysin sinut tänne, vai mitä?" Empsu kysyi ja hymyili.
"Öö, kyllä.. Luulin, että olen tehnyt jotain väärin" , myönsin Empsulle, joka vain virnisti minulle pirteänä ja minäkin hymyilin.
"Ei, et ole tehnyt mitään väärin. Ajattelin vain ottaa sinut tänne, koska halusin jutella kanssasi kahden" , Empsu selitti.
"Niin mistä?" kysyin ihan ymmälläni ja Empsu pyysi minut istumaan. Istuin hänen työpöytäänsä vastapäätä ja Empsu istui toiselle puolelle, omalle työtuolilleen.
"Sinähän olit kaksi viikkoa lomalla. Sanoit, että halusit olla koulukiireiden takia lomalla ensimmäisen viikon, ja myös viimeisen kouluviikon. Liittyikö taukoosi jotain muutakin?" Empsu tiedusteli ja tajusin heti, mistä hän puhui.
"No, minulla oikeasti oli koulussa kiire. Ja myös oman kennelin pitäminen vei aikaa, eikä minulla silloin hirveästi innostanut tulla tänne, kun en keksinyt, mitä tekisin koirieni kanssa" , selitin Empsulle rehellisesti koko totuuden.
"Selvä. Eli kyseessä ei ole se, että haluaisit lopettaa hoitamisen jäämällä täältä pois? Koska jotkuthan tekevät niin, että liittyvät, mutta eivät tule ollenkaan hoitamaan ja heidät pitää erottaa" , Empsu selitti ja katsoin häntä kummastuneena.
"Ei, minä en yritä sitä" , tokaisin jyrkästi ja Empsu nyökkäsi.
"Hyvä, ei minulla sitten muuta ollut. Päästän sinut nyt koirien luo" , Empsu sanoi hymyillen ja nyökkäsin. Samassa näin, kun toimiston takahuoneen ovessa olevasta koiranluukusta pujahti jokin harmaa, luppakorvainen otus.
"Pusu!" hihkaisin iloisena tunnistaessani pikku kanin. Empsu katsoi minua hymyillen ja nyökkäsi sitten kania kohti.
"Hei pikkuinen, mitä sinulle kuuluu? En olekaan aikoihin nähnyt sinua" , sanoin kanille, joka oli loikkinut luokseni. Nostin sen syliini ja silittelin sitä.
"Olet kyllä suloinen, pikku kulta" , sanoin sille ja suukotin sen otsaa. Empsu katsoi minua hymyillen ja nousi ylös.
"Pusu on. Oli mukavaa, kun sain pitää sen täällä ikäänkuin kennelin maskottina. Mimi ei sitten ottanutkaan sitä mukaansa lähdettyään. Mimi kävi hakemassa toimistostaan tavaransa pois ja päätin sitten siirtää Pusun tänne, ettei se joudu yksin olemaan tyhjässä toimistossa" , Empsu selitti ja nyökkäsin.
"Pääseekö Pusu yleensä vapaaksi kenneltiloihin?" tiedustelin Empsulta, sillä en ollut vielä nähnyt kania vapaana kenneltiloissa.
"Kyllä se joskus, mutta en päästä sitä kovin usein, etteivät koirat hermostu. Varsinkin, kun joillakin koirilla saattaa olla suuri metsästys- ja paimennusvietti, niin en halua, että ne tekevät pikkuiselle jotakin" , Empsu sanoi ja alkoi lajitella kansioita kirjahyllyssä.
"Selvä. Minä tästä lähdenkin. Voisin käydä katsomassa, kuinka autiolta Mimin toimisto näyttää nyt" , sanoin Empsulle.
"Sepä mukavaa, mutta varoitan, siellä on aika tyhjää. Itse asiassa jos haluat, voisit ottaa Pusun mukaan. Se saattaisi tykätä, jos pääsee katsomaan Mimin toimistoa, jossa se siis ennen asui" , Empsu selitti ja nyökkäsin.
"Tottakai minä voin ottaa sen mukaan! Tulehan, Pusnis" , sanoin kanille käyttäen sen oikeaa nimeä ja lähdin pikku kani sylissäni Mimin toimistoa kohti.

Kun menin ovesta sisään, Pusu alkoi automaattisesti rimpuilla ja päästin sen alas. Toimistossa olevat kirjahyllyt olivat tyhjiä, eikä takahuoneen kaapeissakaan ollut mitään. Se oli hieman surullista, sillä Mimi oli ollut mukava ylläpitäjä. Pusu tutki uteliaana paikkoja ja pomppasi pian takahuoneen sohvalle istumaan.
"Onko sinullakin ikävä Mimiä?" kysyin siltä ja rapsutin sitä korvan takaa. Pian se hyppäsi alas ja lähti kiiruhtamaan ovea kohti.
"Selvä, palautan sinut Empsun toimistoon" , sanoin lemmikkikanille ja nappasin sen syliini. Kävin viemässä Pusun takaisin toimistohuoneeseen, vaikkei Empsu siellä enää ollutkaan. Sitten palasin koirien luo.

Pian olikin iltaruokinnan aika ja laitoin koirille nappuloita. Koirat söivät hyvällä ruokahalulla omat annoksensa ja sitten käytin ne lyhyehköllä iltalenkillä, koska minun piti olla pian menossa kotiin, enkä muutenkaan halunnut tehdä hirveän pitkää lenkkiä.
"Nähdään taas pian!" sanoin koirille päästettyäni ne sisälle ja kävin hakemassa uimakamppeeni kuivumasta. Sitten lähdin takaisin kotiin.

Loppu!

Vastaus:

Kiva idea lähteä koirien kanssa uimaan! Voi että, Jasu taisi huolestua kadotessasi pinnan alle :D Taisit hämmästyä kun pyysin sinut uimareissun jälkeen käymään toimistossani, mutta onneksi kyse ei ollut mistään erityisen vakavasta :) Kiva kun vietit aikaa Pusunkin kanssa, sillä on ollut vähän yksinäistä lähiaikoina... Sen mielestä oli kuitenkin varmasti kivaa käydä vanhassa "asuinpaikassaan", Mimin toimistossa C: Saat tästä hienosta tarinasta 30€!

Hei sitten, tulethan pian käymään uudestaan?

©2017 ☆ Kennel Milkshake ☆ - suntuubi.com